Invokaatio

Invokaatio (Eng. Invocation) on improvisaatioharjoitus sekä ryhmäpeli, jota voidaan käyttää osana long-form-esityksiä.

Invokaatiossa nostetaan improvisaatioryhmän toimesta jokin objekti jumalaiselle tasolle. Jos invokaatiota käytetään pitkän improvisaation esityksen avauksena, voidaan tekniikan aikana ilmenneitä teemoja ja ideoita hyödyntää avausta seuraavissa kohtauksissa.

Tekniikan kuvaus

  • 4 – 7 improvisoijaa asettuvat riviin kohti yleisöä
  • Yleisöltä kysytään ehdotukseksi jokin objekti tai esine. Esimerkiksi ”Rannekello!”
  • Improvisoijat toistavat sanan yhteen ääneen: ”Rannekello!”

Ensimmäinen vaihe ”Se on”:

  • Improvisoijat sanovat vuorotellen jonkin kuvailevan asian rannekellosta: ”Siinä on nahkainen ranneke”, ”Se sisältää hienoelektroniikkaa”, ”Sen kellotaulu on valkoinen”
  • Ensimmäisessä vaiheessa kerrotaan faktoja ja fysikaalisia totuuksia objektista

Toinen vaihe ”Sinä olet”:

  • Toisessa vaiheessa improvisoijat kuvailevat yksi kerrallaan rannekellon tarkoitusta ja rannekelloa kuvaillaan objektin sijasta kuin ihmisenä
  • ”Sinä viet minut ajoissa töihin!”, ”Sinä kuljet aina mukanani!” ”Sinä olet päivittäinen kalenterini!”, ”Sinä käännät katseita minuun!” ”Sinä olet asuste, joka täydentää minut!” ”Kun sinä pysähdyit, jonotin kaksi tuntia kellosepälle!”

Kolmas vaihe ”MINÄ OLEN”:

  • Kolmannessa vaiheessa improvisoijista itsestään tulee invokaation objekti, rannekello, joka on noussut jumalaiseen asemaan
  • ”MINÄ OLEN AJANNÄYTTÄJÄ!”, ”MINÄ OLEN KALENTERI!”, ”MINÄ OLEN HIENOINTA ELEKTRONIIKKAA!” ”MINÄ OLEN KATSEENKÄÄNTÄJÄ”
  • Viimeisessä vaiheessa, riippuen esiintyvän ryhmän koosta, riittää yleensä että jokainen improvisoija sanoo vain yhden asian. Tämän jälkeen kaikki rivin improvisoijat sanovat yhteen ääneen: ”MINÄ OLEN RANNEKELLO!”