Improteatterin sanasto

Armando

Pitkän improvisaation esiintymistekniikka, jossa kohtaukset inspiroituvat tositarinoista ja muistoista. Armando tekniikkakirjastossa.

Ehdotus

Improtekniikoissa käytetään usein yleisöltä saatuja ehdotuksia. Ehdotuksien tarkoituksena on inspiroida improvisoijia, osallistaa yleisöä sekä näyttää yleisölle, että esitys todella on improvisoitu. Yleensä ehdotukset ovat sanoja, mutta ehdotuksina voidaan myös käyttää mm. musiikkia, esineitä, satunnaisia lainauksia kirjoista tai vaikka twiittejä.

Fokus

Kohtaustyöskentelyssä ja sen harjoittelussa voidaan hyödyntää kohtauksen fokuspistettä. Kohtauksessa fokus voi olla esimerkiksi hahmojen välisessä suhteessa, tekemisessä tai objektissa, kohtauksen ulkopuolisessa asiassa, menneessä tai tulevassa.

Gibberish

Gibberish tarkoittaa mongerrusta / siansaksaa. Puhetta ja ääntelyä, mikä ei ole oikeaa kieltä.

Harold

1960-luvulla Chicagossa kehitetty Harold-formaatti on nykyäänkin keskeinen opetus- ja esiintymistekniikka monissa amerikkalaisissa impro-opistoissa. Harold on kolmeen osioon jakautuva esitys, jossa yhdistetään ryhmäpelejä sekä kohtauksia.

Improfestivaalit

Improfestivaalit kestävät yleensä useamman päivän ajan ja niissä on sekä esityksiä että työpajoja. 

Improtyöpaja

Improtyöpajat ovat yksittäisiä harjoituksia, joissa syvennytään tiettyyn improteatterin teemaan.

Joo-ja

Impron yksi keskeisistä periaatteista. Joo-ja tarkoittaa luodun maailman hyväksymistä sekä tiedon lisäämisestä siihen.

Kohtauksen peli

Kohtauksen peli on komediallisen improvisaation käsite, joka tarkoittaa sitä, että improvisoidessa on löydetty jotain erikoista tai hauskaa ja sitä tehdään lisää.

Esimerkiksi, jos kohtauksessa nuorta Simoa ei päästetä huvipuiston laitteeseen, voidaan nähdä toinen kohtaus, jossa Simoa ei päästetä myöskään K-14-elokuviin. Kolmas kohtaus, jossa vanhempana Simoa ei päästetä baariin sisään ja lopulta toiston ja korotuksen seurauksena kohtaus, jossa Simoa ei päästetä taivaan porteistakaan sisään.

Leikkaukset & siirtymät

Leikkaukset tarkoittavat tekniikoita, joilla improvisoidessa voidaan siirtyä kohtauksista toisiin.

Lyhyt improvisaatio

Lyhyen improvisaation esityksille on tyypillistä, että juontaja esittelee kunkin tekniikan yleisölle. Esityksen aikana saatetaan nähdä viidestä kymmeneen erilaista tekniikkaa, joista yleensä jokaiseen kysytään yleisöltä erilaisia ehdotuksia. 

Maalaus / Kuvitus

Maalaus on tekniikka, jossa improvisoijat voivat kuvittaa esimerkiksi paikkaa, maisemaa tai hahmoa. Katso tekniikkakirjastosta maalaus ja maiseman maalaus.

Moka on lahja

Impron kestosanonta, moka on lahja, viittaa siihen, että virheet ja mokat saattavat luoda improvisaatioon yllättäviä ja hauskoja käänteitä. Mokia pyritäänkin yleensä hyödyntämään sen sijaan, että ne sivuutettaisiin.

Määrittely

Usein kohtauksissa on hyödyksi, jos saadaan jo kohtauksen alkuvaiheessa tietää ketä, missä ja miksi kohtauksessa nähdään. Näiden asioiden tuomista kohtaukseen, sanallisesti tai fyysisesti, kutsutaan määrittelyksi.

Ompa täällä rannalla paljon ihmisiä – Paikka määritetty

Ei se mitään kulta, kyllä me silti pystytään romanttinen piknikilta täällä viettämään! – Keitä ja miksi määritetty 

Narratiivi

Impron esitystekniikat ja muodot, jotka pohjautuvat juonelliseen rakenteeseen tai tavoittelevat sitä.

Orgaaninen kohtaus

Kohtaus, jossa improvisoijat luovat maailman ja tapahtumat ”tyhjästä” yksinkertaisen ehdotuksen inspiroimana tai kokonaan ilman ehdotusta. Vrt. Premissikohtaus.

Pitkä improvisaatio

Pitkän improvisaation esitystekniikoiden kesto voi vaihdella kahdestakymmenestä minuutista aina kaksituntisiin puoliajallisiin näytelmiin asti. Yleensä esityksen alussa kysytään yleisöltä yksi tai useampi ehdotus.

Premissikohtaus

Kohtaus, jossa improvisoijalla on jokin idea seuraavan kohtauksen paikasta, hahmoista tai tilanteesta. Yleensä improvisoija yrittää tällöin välittää ideaa (eli kohtauksen premissiä) muille improvisoijille kohtauksen alun repliikeillä. Premissikohtauksia voidaan käyttää esimerkiksi vapaassa improvisaatiossa, armandossa, tag-outissa tai näytelmäimprovisaatiossa. Vrt. Orgaaninen kohtaus.

Ryhmäimprovisaatio

Ryhmäimprovisaatiolla tarkoitetaan yleensä ei-kohtauksellista improa, jossa hyödynnetään ryhmämieltä, hyväksymistä ja syntyneiden kaavojen seuraamista.

Status

Hahmojen statuksella tarkoitetaan hahmojen välistä asemaa ja hierarkiaa. Hahmotyöskentelyssä korkea-statuksinen hahmo saattaa esimerkiksi liikkua avoimessa ryhdissä varmoin ottein, puhua rauhallisesti ja pitää katsekontaktia. Matalastatuksinen hahmo voi olla sisäänpäinkääntynyt, epävarmempi liikkeissään ja välttää katsekontaktia.

Sweep / Swiippi / Pyyhkäisy

Swiippi on leikkaus, jolla voidaan lopettaa kohtaus. Swiippi voi korvata valojenvedon tai olla siirtymäkeinona montaasityylisten kohtausten väleissä. 

Swiipissä yksi improryhmän jäsenistä kävelee lavan poikki esiintymisalueella käynnissä olevan kohtauksen editse. Tämä lopettaa kohtauksen.

Tag / Tägi

Tag-out tai tägääminen tarkoittaa vuoronvarastamisen tyylistä leikkausta. Tägääminen tapahtuu taputtamalla olalle improvisoijaa, jonka haluaa pois kohtauksesta. Tag out -rinki tekniikkakirjastossa.

Tarjous

Kun improvisoija tekee jotain kohtauksessa, sitä voidaan pitää tarjouksena, josta muut improvisoijat voivat inspiroitua. Periaatteessa kaikki pienetkin eleet, ilmeet ja tiedonjyvät voivat olla tarjouksia.

Tarinan kaava

On olemassa lukuisia erilaisia tarinan kaavoja, joita voidaan hyödyntää myös improvisaatiossa.

Esimerkki tarinan kaavasta: status quo, käänne, uusi normaali. Tai toisin sanoen, luodaan maailma, muutetaan maailmaa, uusi maailma. Lue lisää: Lause kerrallaan tarina.

Tyrmäys

Tyrmäykseksi voidaan kutsua tilannetta, jossa improvisoija ei hyväksy muiden improvisoijien luomaa maailmaa.

Esimerkki tyrmäyksestä: Improvisoija 1: ”Heei äiti, anna minäkin koitan lennättää leijaa!” Improvisoija 2: ”Tämä on miekka eikä leija ja minä olen ritari enkä äitisi!”

Vapaa improvisaatio / Freeform

Vapaa improvisaatio, tai freeform, on pitkän impron muoto, jossa voi nimensä mukaisesti tehdä mitä vaan. Kohtaukset, leikkaukset ja siirtymät sekä ryhmäimprovisaatio ovat yleisiä elementtejä, joita vapaassa improvisaatiossa hyödynnetään.

Lauri Salmi

Lauri Salmi

Lauri on tamperelainen improvisoija, joka näyttelee ja ohjaa improa mm. Ahjola-opistossa sekä Improvisaatioteatteri Heitossa.