Improteatterin sanasto
Armando
Armando on pitkän improvisaation esiintymistekniikka, jossa kohtaukset inspiroituvat tositarinoista ja muistoista. Armando tekniikkakirjastossa.
Ehdotus
Improtekniikoissa käytetään usein yleisöltä saatuja ehdotuksia. Ehdotuksien tarkoituksena on inspiroida improvisoijia, osallistaa yleisöä sekä näyttää yleisölle, että esitys todella on improvisoitu. Yleensä ehdotukset ovat sanoja, mutta ehdotuksina voidaan myös käyttää mm. musiikkia, esineitä, satunnaisia lainauksia kirjoista tai vaikka twiittejä.
Fokus
Kohtaustyöskentelyssä ja sen harjoittelussa voidaan hyödyntää kohtauksen fokuspistettä. Kohtauksessa fokus voi olla esimerkiksi hahmojen välisessä suhteessa, tekemisessä tai objektissa, kohtauksen ulkopuolisessa asiassa, menneessä tai tulevassa.
Formaatti
Formaatilla tai esiintymisformaatilla tarkoitetaan yleensä pitkän improvisaation esiintymistekniikkaa.
Freeform
Katso Vapaa improvisaatio.
Gibberish
Gibberish tarkoittaa mongerrusta / siansaksaa. Puhetta ja ääntelyä, joka ei ole oikeaa kieltä.
Harold
1960-luvulla Chicagossa kehitetty Harold-formaatti on nykyäänkin keskeinen opetus- ja esiintymistekniikka monissa amerikkalaisissa impro-opistoissa. Harold on kolmeen osioon jakautuva esitys, jossa yhdistetään ryhmäpelejä sekä kohtauksia.
Improfestivaalit
Improfestivaalit kestävät yleensä useamman päivän ajan ja niissä on sekä esityksiä että työpajoja.
Improtyöpaja
Improtyöpajat ovat yksittäisiä harjoituksia, joissa syvennytään tiettyyn improteatterin teemaan.
Joo-ja
Joo-ja on impron yksi keskeisistä periaatteista. Joo-ja tarkoittaa luodun maailman hyväksymistä sekä tiedon lisäämisestä siihen.
Kaavojen seuraaminen
Improvisaatiossa syntyneiden kaavojen seuraamista hyödynnetään mm. ryhmäimprovisaatiossa sekä komediallisessa improvisaatiossa.
Esimerkki
- Improvisoija 1 astuu lavalle julistaen ”Olen kuningatarampiainen”
- Improvisoija 2 astuu lavalle julistaen ”Olen kuhnuriampiainen”
- Kolmas: ”Olen sotilasampiainen”
- Neljäs: ”Olen poliisiampiainen”
- ”Olen pelastusampiainen”
- ”Olen opettaja-ampiainen”
- ”Olen opiskelija-ampiainen”
- ”Olen työtön ampiainen”
- Jne.
Kohtauksen peli
Kohtauksen peli on komediallisen improvisaation käsite, joka tarkoittaa sitä, että improvisoidessa on löydetty jotain erikoista tai hauskaa ja sitä tehdään lisää.
Esimerkiksi, jos kohtauksessa nuorta Simoa ei päästetä huvipuiston laitteeseen, voidaan nähdä toinen kohtaus, jossa Simoa ei päästetä myöskään K-14-elokuviin. Kolmannessa kohtauksessa vanhempaa Simoa ei päästetä baariin sisään, ja lopulta toiston ja korotuksen seurauksena kohtaus, jossa Simoa ei päästetä taivaan porteistakaan sisään.
Leikkaukset & siirtymät
Leikkaukset tarkoittavat tekniikoita, joilla improvisoidessa voidaan siirtyä kohtauksista toisiin.
Lyhyt improvisaatio
Lyhyen improvisaation esityksille on tyypillistä, että juontaja esittelee kunkin tekniikan yleisölle. Esityksen aikana saatetaan nähdä viidestä kymmeneen erilaista tekniikkaa, joista yleensä jokaiseen kysytään yleisöltä erilaisia ehdotuksia.
Lähdemateriaali-impro
Lähdemateriaali-impro on yleisnimitys pitkän impron esiintymistekniikoille, joissa kohtauksien inspiraationa hyödynnetään lähdemateriaalia.
Kuten Armando-tekniikassa, lähdemateriaalina voivat olla tositarinat ja muistot tai Olohuone-tekniikan tyyliin näyttelijöiden keskustelu. Muita esimerkkejä lähdemateriaalista ovat esimerkiksi iltapäivälehden uutisotsikot, twiitit tai laulujen sanat.
Maailman tutkiminen
Maailman tutkiminen on vapaan improvisaation ja komediallisen improvisaation käsite. Jos improvisoidessa maailmasta saadaan selville mielenkiintoisia yksityiskohtia, voidaan niihin syventyä leikkausten avulla. Katso tekniikkakirjastosta Jos tämä on totta.
Esimerkki
Kaksi hahmoa matkustavat bussissa ja repliikkinä kuullaan: ”No ainakin täällä bussissa saa olla rauhassa, ei oo paljoa matkustajia”. Muut improvisoijat saattavat tarttua tähän tiedonjyvään ja aloittaa kohtauksen, jossa Jyväskylän bussikuskit pitävät kokousta, jossa mietitään, miten busseista tulisi houkuttelevampia kulkuvälineitä.
Edelleen voitaisiin tutkia tätä mailmaa ja nähdä seuraava kohtaus, jossa manageri menee Dannyn luokse kysymään kiinnostaisiko tätä keikkamahdollisuus Jyväskylän bussilinjoilla.
Maalaus / Kuvitus
Maalaus on tekniikka, jossa improvisoijat voivat kuvittaa esimerkiksi paikkaa, maisemaa tai hahmoa. Katso tekniikkakirjastosta Maalaus ja Maiseman maalaus.
Moka on lahja
Impron kestosanonta moka on lahja viittaa siihen, että virheet ja mokat saattavat luoda improvisaatioon yllättäviä ja hauskoja käänteitä. Mokia pyritäänkin yleensä hyödyntämään sen sijaan, että ne sivuutettaisiin.
Määrittely
Usein kohtauksissa on hyödyksi, jos saadaan jo kohtauksen alkuvaiheessa tietää keitä, missä ja miksi kohtauksessa nähdään. Näiden asioiden tuomista kohtaukseen, sanallisesti tai fyysisesti, kutsutaan määrittelyksi.
Esimerkki
Onpa täällä rannalla paljon ihmisiä – Paikka määritetty
Ei se mitään kulta, kyllä me silti pystytään romanttinen piknikilta täällä viettämään! – Keitä ja miksi määritetty
Narratiivi
Narratiivilla tarkoitetaan impron esitystekniikoita ja muotoja, jotka pohjautuvat juonelliseen rakenteeseen tai tavoittelevat sitä.
Orgaaninen kohtaus
Orgaaninen kohtaus on kohtaus, jossa improvisoijat luovat maailman ja tapahtumat ”tyhjästä” yksinkertaisen ehdotuksen inspiroimana tai kokonaan ilman ehdotusta. Vrt. Premissikohtaus.
Pitkä improvisaatio
Pitkän improvisaation esitystekniikoiden kesto voi vaihdella kahdestakymmenestä minuutista aina kaksituntisiin puoliajallisiin näytelmiin asti. Yleensä esityksen alussa kysytään yleisöltä yksi tai useampi ehdotus.
Premissikohtaus
Premissikohtaus on kohtaus, jossa improvisoijalla on jokin idea seuraavan kohtauksen paikasta, hahmoista tai tilanteesta. Yleensä improvisoija yrittää tällöin välittää ideaa (eli kohtauksen premissiä) muille improvisoijille kohtauksen alun repliikeillä. Premissikohtauksia voidaan käyttää esimerkiksi Vapaassa improvisaatiossa, Armandossa, Tag-outissa tai Näytelmäimprovisaatiossa. Vrt. Orgaaninen kohtaus.
Ryhmäimprovisaatio
Ryhmäimprovisaatiolla tarkoitetaan yleensä ei-kohtauksellista improa, jossa hyödynnetään ryhmämieltä, hyväksymistä ja syntyneiden kaavojen seuraamista.
Settilista
Lyhyen improvisaation esityksiin voidaan luoda settilista, joka kertoo esiintymistekniikat ja niiden järjestyksen, kunkin tekniikan juontajan sekä yleisöltä kysyttävät ehdotukset.
Status
Hahmojen statuksella tarkoitetaan hahmojen välistä asemaa ja hierarkiaa. Hahmotyöskentelyssä korkeastatuksinen hahmo saattaa esimerkiksi liikkua avoimessa ryhdissä varmoin ottein, puhua rauhallisesti ja pitää katsekontaktia. Matalastatuksinen hahmo voi olla sisäänpäinkääntynyt, epävarmempi liikkeissään ja välttää katsekontaktia.
Sweep / Swiippi / Pyyhkäisy
Swiippi on leikkaus, jolla voidaan lopettaa kohtaus. Swiippi voi korvata valojenvedon tai olla siirtymäkeinona montaasityylisten kohtausten väleissä.
Swiipissä yksi improryhmän jäsenistä kävelee lavan poikki esiintymisalueella käynnissä olevan kohtauksen editse. Tämä lopettaa kohtauksen.
Tag / Tägi
Tag-out tai tägääminen tarkoittaa vuoronvarastamisen tyylistä leikkausta. Tägääminen tapahtuu taputtamalla olalle improvisoijaa, jonka haluaa pois kohtauksesta. Tag out -rinki tekniikkakirjastossa.
Tarjous
Kun improvisoija tekee jotain kohtauksessa, sitä voidaan pitää tarjouksena, josta muut improvisoijat voivat inspiroitua. Periaatteessa kaikki pienetkin eleet, ilmeet ja tiedonjyvät voivat olla tarjouksia.
Tarinan kaava
On olemassa lukuisia erilaisia tarinan kaavoja, joita voidaan hyödyntää myös improvisaatiossa.
Esimerkki tarinan kaavasta: status quo, käänne, uusi normaali. Tai toisin sanoen, luodaan maailma, muutetaan maailmaa, nähdään uusi maailma. Lue lisää: Lause kerrallaan tarina.
Tyrmäys
Tyrmäykseksi voidaan kutsua tilannetta, jossa improvisoija ei hyväksy muiden improvisoijien luomaa maailmaa.
Esimerkki tyrmäyksestä: Improvisoija 1: ”Heei äiti, anna minäkin koitan lennättää leijaa!” Improvisoija 2: ”Tämä on miekka eikä leija ja minä olen ritari enkä äitisi!”
Vapaa improvisaatio / Freeform
Vapaa improvisaatio, tai freeform, on pitkän impron muoto, jossa voi nimensä mukaisesti tehdä mitä vain. Kohtaukset, leikkaukset ja siirtymät sekä ryhmäimprovisaatio ovat yleisiä elementtejä, joita vapaassa improvisaatiossa hyödynnetään. Vapaa improvisaatio tekniikkakirjastossa.
