Dekonstruktio on pitkän improvisaation esitystekniikka, joka on alunperin kehitetty Chigagossa, ImprovOlympic-teatterissa.
Dekonstruktio alkaa pitkähköllä, n. 4 – 8 minuutin pituisella, kahden hengen kohtauksella, jonka on tarkoitus luoda paljon informaatiota tulevia kohtauksia varten. Tekniikan nimi dekonstruktio tarkoittaa sitä, että tämä peruskohtaus pilkotaan osiin ja näitä osia käytetään aloituskohtina seuraaville kohtauksille.
Yleensä improvisoiduissa kohtauksissa pidetään huonona ideana puhua kohtauksen ulkopuolisista hahmoista. Dekonstruktiossa tuota sääntöä voi kuitenkin rikkoa ja peruskohtauksen hahmot voivat dialogissaan luoda muitakin hahmoja.
Peruskohtausta seuraavat kohtaukset ovat joko tangentiaalisia kohtauksia tai päähahmokohtauksia. Tangentiaalisissa kohtauksissa voidaan lyhyesti seurata ja tutustua sivuinformaatioon ja hahmoihin, jotka eivät suoranaisesti vaikuta päähahmojen elämään. Dekonstruktion toisen kohtauksen tulisi aina olla tangentiaalinen kohtaus.
Dekonstruktio ei seuraa kerronnallisen näytelmän kaavaa, eikä juoni ole yhtenäinen. Päähahmoihin kuitenkin palataan useaan kertaan esityksen aikana. Tarkoituksena on dekonstruktoida päähahmoja ja heidän välistä suhdettaan. Kohtauksissa voidaan tehdä aikahyppyjä menneisyyteen, näyttämään olennaisia vaiheita päähahmojen elämästä.