Jaettu näkökanta

Jaettu näkökanta on ryhmäimprovisaation harjoitus.

Esimerkki tekniikan kulusta

  • Improvisoijat asettuvat riviin ja heille annetaan jokin ehdotus. Esim. koulunkäynti.
  • Yksi improvisoijista aloittaa yhdistämällä ehdotukseen jonkun mielipiteen ja tunteen sanoen esimerkiksi ”Koulunkäynti on kivaa!”
  • Kaikki improvisoijat ovat yhtä mieltä ja sanovat yhteen ääneen ”Joo!”
  • Tämän jälkeen improvisoijat alkavat luettelemaan syitä miksi koulunkäynti on kivaa.
  • Esimerkiksi: ”Koulunkäynti on kivaa koska siellä oppii uusia asioita”
  • Kaikki ovat samaa mieltä ja sanovat: ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa koska siellä saa uusia kavereita”
  • ”Joo!”
  • Koulunkäynti on kivaa, koska siellä oppii sosiaalisia taitoja”
  • ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa, koska opettajat ja muu henkilökunta työllistyvät”
  • ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa, koska vanhemmat saavat vapaata lapsistaan”
  • ”Joo!”

Jaettua näkökantaa voi sisällyttää myös pitkän impron esiintymistekniikoihin siten, että jaettu näkökanta inspiroi perinteisiä kohtauksia. Edellä olevasta esimerkistä voitaisiin nähdä esimerkiksi kohtaus, missä vanhemmat ovat kotona ja suunnittelevat, mitä kaikkea he nyt ehtivätkään tehdä, kun lapsi on mennyt kouluun.

Ehdotuksesta mitä vaan

Ehdotuksesta mitä vaan on ryhmäimprovisaatiosta ammentava harjoitus ja lämmittelytekniikka, jota voi hyödyntää myös pitkän impron esiintymisformaateissa. Tekniikassa voidaan käyttää inspiraationa myös musiikkia.

Tässä tekniikassa ei ole tarkkoja sääntöjä tai rakenteita. Ideana on, että ryhmänä tuetaan ja seurataan kaikkea, mitä muut tekevät.

Esimerkki 1

  • Improvisoijat asettuvat esiintymisalueen reunoille.
  • Ensimmäinen improvisoija asettuu lavalle lentämään miimisesti kuin lintu.
  • Toinen improvisoija tulee myös linnuksi.
  • Kolmas tulee myös linnuksi.
  • Jne.

Esimerkki 2

  • Ensimmäinen improvisoija astuu lavalle katsoen yleisöä ja sanoo vahvalla hahmoäänellä ”Olen pankkiryöstäjä”.
  • Toinen astuu tämän viereen ja sanoo ”Olen rikosetsivä Chicagon kaupungissa”.
  • Kolmas: ”Olen poliisipäällikkö”.
  • Neljäs: ”Olen pankkiryöstäjän vaimo kuudennella kuukaudella raskaana”.

Esimerkki 3

  • Ensimmäinen improvisoija astuu lavalle ja sanoo ”Hampurilaiset on mun lempiruokaa”.
  • Toinen astuu lavalle ja sanoo ”Pitsa on mun lempiruokaa”.
  • Kolmas astuu lavalle sanoen ”Lihapullat ja perunamuusi on mun lempiruokaa.
  • Jne.

Esimerkki 4

  • Ensimmäinen improvisoija astuu lavalle ja alkaa soittaa miimisesti kitaraa.
  • Toinen improvisoija tulee kuvaan soittamaan miimisesti rumpuja.
  • Kolmas astuu lavalle ja soittaa miimisesti bassoa.
  • Kun kaikki improvisoijat ovat lavalla kitaraa soittava improvisoija sanoo ”Liityin tähän bändiin, koska musiikki on mun intohimo”.
  • Rumpuja soittava sanoo ”Liityin tähän bändiin, koska haluan mainetta ja mammonaa”.
  • Basisti sanoo ”Liityin tähän bändiin, koska oon rakastunut kitaristiin”.
  • Jne.

Olen puu -ryhmäimpro

Olen puu -ryhmäimpro on ryhmäimprovisaatioon keskittyvä variaatio perinteisestä Olen puu -harjoituksesta.

Ideana on tuoda kuvaan/kaavaan sellaisia asioita ja objekteja, jotka noudattavat syntynyttä kaavaa tai sisältyvät samaan kategoriaan, kuin edelliset objektit.

Esimerkki tekniikasta

  • Ensimmäinen improvisoija menee esittämään maitotölkkiä: ”Olen maitotölkki”
  • Toinen improvisoija tukee aloitusta ja jatkaa kaavaa olemalla mehutölkki: ”Olen mehutölkki”
  • Kolmas improvisoija: ”Olen limsapullo”
  • Neljäs: ”Olen olutpullo”
  • Viides: ”Olen siideripullo”
  • Kuudes: ”Olen viinipullo”

Näin voidaan jatkaa, kunnes kaikki improvisoijat ovat mukana lavalla. Tässä vaiheessa voidaan aloittaa uusi kuva/kaava alusta.

Harjoituksen 2. vaihe

Alusta aloittamisen sijaan harjoitusta voidaan jatkaa myös niin, että kaikkien improvisoijien ollessa lavalla, ensimmäinen improvisoija siirtyy maitotölkistä seuraavaksi asiaksi, joka sopii kategoriaan esimerkiksi samppanjapulloksi ja limsapullona ollut siirtyisi likööripulloksi jne.

Harjoituksen 3. vaihe

Harjoitusta voi viedä pidemmälle niin, että improvisoijat saavat liikkua orgaanisesti kaavoista toiseen harjoituksen aikana. Esimerkiksi:

  • Neljäs: ”Olen olutpullo”
  • Viides: ”Olen siideripullo”
  • Kuudes: ”Olen viinipullo”
  • Ensimmäinen maitotölkkinä ollut improvisoija astuu eteenpäin sanoen ”Olen viinirypäle viinipullon etiketissä”
  • Toinen: ”Olen viiniviljelijä viinipullon etiketissä”
  • Kolmas: ”Olen maatila etiketin taustalla”
  • Neljäs: ”Olen kottikärry viinipullon etiketissä”
  • Viides: ”Olen viininviljelijän puoliso”

Keholla maalaus

Keholla maalaus on ei-kohtauksellisen ryhmäimprovisaation tekniikka, jota voidaan hyödyntää harjoituksena tai osana laajempaa esiintymistekniikkaa.

Keholla maalaus poikkeaa perinteisestä paikan maalaamisesta siten, että improvisoijat jäävät lavalle niiksi asioiksi ja objekteiksi, joita he kuvittavat.

Esimerkki keholla maalaamisesta

  • Yksi improvisoijista aloittaa menemällä lavalle esittämään puuta ja sanoo ”Korkea kuusi huojuu tuulessa”. Improvisoija jää kuuseksi huojuen hieman.
  • Toinen improvisoija tukee aloitusta tulemalla lavalle tuuleksi joka liikkuu puiden ympärillä.
  • Kolmas improvisoija asettuu lavan reunalle esittämään kuuta joka valaisee maisemaa.
  • Seuraava improvisoija tulee lavalle puiden eteen ja sanoo ”Pienellä metsäaukealla palaa nuotio”. Improvisoija jää nuotioksi ja liikkuu liekkien tapaan.

Tällaista maalaamista voi seurata esimerkiksi kohtaus syntyneessä maailmassa. Kohtauksia ja maalausta voi myös tehdä orgaanisesti lomittain improvisoijien hyppiessä ryhmäimprosta kohtausimproon ja päinvastoin.

Keholla maalaukseen voi myös yhdistää äänimaailmaa sekä kerrontaa ja maalattuja asioita voi kuvailla sanoin tai tehdä niitä sanattomasti.

Kaikki jotka vaihtaa paikkaa

Kaikki jotka vaihtaa paikkaa on tutustumisleikki.

Tekniikan kuvaus

  • Osallistujat asettuvat rinkiin istumaan tuoleille siten, että yksi henkilö jää ringin keskelle. Tuoleja on siis yksi vähemmän kuin osallistujia.
  • Keskihenkilö voi aloittaa sanomalla esimerkiksi: ”Kaikki, jotka tykkäävät ananaksesta pitsassa vaihtaa paikkaa!”.
  • Tämän jälkeen kaikki, jotka tykkäävät ananaksesta pitsassa vaihtavat paikkaa ja keskihenkilö voi myös koittaa päästä tuolille istumaan.
  • Ilman istuinta jäänyt henkilö jatkaa keskellä ja sanoo uuden toteamuksen.
  • Toteamuksen pitää olla totta myös sen sanojalle.

Nimet x3

Nimet x3 on nopea tekniikka nimien opetteluun ja kertaamiseen.

Tekniikan kuvaus

Nimet x3 toimii niin, että kaikkien osallistujien seisoessa ringissä, yksi aloittaa sanomalla oman nimensä. Oma nimi sanotaan kolme kertaa siten, että aina sen jälkeen, kun oma nimi on sanottu, kaikki ringissä toistavat nimen.

Harjoitus kuulostaa esimerkiksi tällaiselta: ”Matti, MATTI, Matti, MATTI, Matti, MATTI”, minkä jälkeen vuoro vaihtuu seuraavalle. Nimiä sanoessa ja vuoroja vaihtaessa ryhmä voi pyrkiä pääsemään samaan tasaiseen nopeatempoiseen rytmiin.

Paikka-sana-assosiaatio

Paikka-sana-assosiaatio on ryhmäimprovisaatioon keskittyvä improvisaatioharjoitus ja lämmittelytekniikka.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin ja heille annetaan ehdotukseksi jokin paikka, esimerkiksi koululuokka.
  • Improvisoijat alkavat vuorotellen sanoittamaan asioita ja esineitä valittuun paikkaan.
  • Esimerkiksi: vanhoja puisia pulpetteja parijonoihin aseteltuna, puinen alakaappi luokan takaosassa, opettajanpöytä, piirtoheitin opettajanpöydän vieressä, kalvo piirtoheittimessä, jonka otsikkona on Suomen eläimet, kasvien tunnistustauluja luokan seinustalla, toisella seinällä ikkunoita, josta näkyy nurmikenttä ja iso vanha mänty keskellä nurmialuetta jne.
  • Ideana on, että kaikki sanotut asiat sopivat samaan paikkaan, eivätkä ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Harjoitusta voidaan ohjeistaa niin, että paikkaan joko saa tai ei saa kuvailla ihmisiä tai muita elollisia olentoja.

Kapellimestari-ryhmäkohtaus

Kapellimestari on rakenteellinen tapa tehdä ryhmäkohtaus. Tällaisia ryhmäkohtauksia voidaan hyödyntää esimerkiksi keskellä improvisoitua näytelmää tai muuta pitkää esiintymistekniikkaa.

Kapellimestari-ryhmäkohtauksia voidaan harjoitella seuraavalla tavalla:

Tekniikan kuvaus

Ohjaaja voi antaa improvisoijille valmiin skenaarion ryhmäkohtaukselle tai ehdotussanan, josta improvisoijat aloittavat ryhmäkohtauksen.

Yksi improvisoijista toimii ryhmäkohtauksen aloittajana ja ”kapellimestarina”. Jos ehdotussana on esimerkiksi metsä, voisi jokin improvisoijista aloittaa kohtauksen sanomalla: ”Noniin Kuopion Sudenpennut, kokoonnutaampas vähän ennen metsään lähtöä”.

Tämän jälkeen improvisoijat kokoontuvat esiintymisalueelle puolikaareen yleisöä kohti siten, että kohauksen aloittaja jää kaaren keskelle. Ideana on, että kapellimestari esittää tämän jälkeen kokoontuneelle ryhmälle jonkin kysymyksen, johon ryhmäläiset yksi kerrallaan vastaavat. Esimerkiksi ”Nyt kun olemme lähdössä viikonlopuksi metsäleirille, niin mitäs asioita olette kotona pakanneet mukaan?”.

Yksi tapa rytmittää kohtausta ja välttää päällekkäin puhumista on, että jokaisen vastauksen jälkeen kapellimestari reagoi vastaukseen ja antaa sen jälkeen puheenvuoron jollekin toiselle hahmolle.

Lause kerrallaan tarina

Lause kerrallaan tarina on improvisaatioharjoitus, jolla voidaan harjoitella tarinan rakenteita.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Improvisoijat aloittavat kertomaan tarinaa jokaisen sanoessa yhden lauseen/virkkeen kerrallaan.

Harjoituksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi tällaista tarinan runkoa:

  • Olipa kerran ____ – Esitellään päähahmo
  • Joka päivä ____ – Esitellään maailmaa ja päähahmon elämää
  • Kunnes eräänä päivänä ____ – Tuodaan käänne tai muutos
  • Sen seurauksena ____ – Päähahmon tarina etenee. Tätä kohtaa voidaan toistaa useaan kertaan
  • Kunnes lopulta ____ – Loppuratkaisu
  • Siitä päivästä lähtien ____ – Uusi normaali

Vesiputous-sana-assosiaatio

Vesiputous-sana-assosiaatio on variaatio perinteisestä sana-assosiaatioharjoituksesta.

Harjoitteen kuvaus

  • Osallistujat asettuvat rinkiin
  • Yksi osallistujista sanoo seuraavalle sanan assosioitavaksi, kuten perinteisessäkin sana-assosiaatiossa. Esimerkiksi: ”Kissa”.
  • Sanan saaneen tulee tällöin alkaa sanomaan ensimmäistä sanaa, joka kissa-sanasta tulee mieleen.
  • Jos kissasta tulee mieleen koira, niin koira-sanaa aloitetaan sanomaan samalla kääntäen katsetta ringin yli sanan antajasta kohti seuraavaa henkilöä ringissä. Esim: ”Koooiiii…”
  • Kun alkuperäinen sana on noin puoliksi sanottu, sanoja muuttaa sanan joksikin toiseksi samanalkuiseksi sanaksi. Esim: ”Koooiiii-vu”.
  • Seuraava osallistuja assosioi tällöin koivu-sanaan ja alkaa sanomaan katsetta kääntäen esimerkiksi kuusi-sanaa, mutta muuttaa sen puolivälissä. Esimerkiksi: ”Kuuuu-memittari”.

Osallistujia voi muistuttaa katsekontaktista ja heitä voi ohjeistaa pyrkimään pitämään katseensa muiden osallistujien silmien tasolla aina katsetta kääntäessä ringin yli.