Kaikki jotka vaihtaa paikkaa

Kaikki jotka vaihtaa paikkaa on tutustumisleikki.

Tekniikan kuvaus

  • Osallistujat asettuvat rinkiin istumaan tuoleille siten, että yksi henkilö jää ringin keskelle. Tuoleja on siis yksi vähemmän kuin osallistujia.
  • Keskihenkilö voi aloittaa sanomalla esimerkiksi: ”Kaikki, jotka tykkäävät ananaksesta pitsassa vaihtaa paikkaa!”.
  • Tämän jälkeen kaikki, jotka tykkäävät ananaksesta pitsassa vaihtavat paikkaa ja keskihenkilö voi myös koittaa päästä tuolille istumaan.
  • Ilman istuinta jäänyt henkilö jatkaa keskellä ja sanoo uuden toteamuksen.
  • Toteamuksen pitää olla totta myös sen sanojalle.

Nimet x3

Nimet x3 on nopea tekniikka nimien opetteluun ja kertaamiseen.

Tekniikan kuvaus

Nimet x3 toimii niin, että kaikkien osallistujien seisoessa ringissä, yksi aloittaa sanomalla oman nimensä. Oma nimi sanotaan kolme kertaa siten, että aina sen jälkeen, kun oma nimi on sanottu, kaikki ringissä toistavat nimen.

Harjoitus kuulostaa esimerkiksi tällaiselta: ”Matti, MATTI, Matti, MATTI, Matti, MATTI”, minkä jälkeen vuoro vaihtuu seuraavalle. Nimiä sanoessa ja vuoroja vaihtaessa ryhmä voi pyrkiä pääsemään samaan tasaiseen nopeatempoiseen rytmiin.

Paikka-sana-assosiaatio

Paikka-sana-assosiaatio on ryhmäimprovisaatioon keskittyvä improvisaatioharjoitus ja lämmittelytekniikka.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin ja heille annetaan ehdotukseksi jokin paikka, esimerkiksi koululuokka.
  • Improvisoijat alkavat vuorotellen sanoittamaan asioita ja esineitä valittuun paikkaan.
  • Esimerkiksi: vanhoja puisia pulpetteja parijonoihin aseteltuna, puinen alakaappi luokan takaosassa, opettajanpöytä, piirtoheitin opettajanpöydän vieressä, kalvo piirtoheittimessä, jonka otsikkona on Suomen eläimet, kasvien tunnistustauluja luokan seinustalla, toisella seinällä ikkunoita, josta näkyy nurmikenttä ja iso vanha mänty keskellä nurmialuetta jne.
  • Ideana on, että kaikki sanotut asiat sopivat samaan paikkaan, eivätkä ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Harjoitusta voidaan ohjeistaa niin, että paikkaan joko saa tai ei saa kuvailla ihmisiä tai muita elollisia olentoja.

Kapellimestari-ryhmäkohtaus

Kapellimestari on rakenteellinen tapa tehdä ryhmäkohtaus. Tällaisia ryhmäkohtauksia voidaan hyödyntää esimerkiksi keskellä improvisoitua näytelmää tai muuta pitkää esiintymistekniikkaa.

Kapellimestari-ryhmäkohtauksia voidaan harjoitella seuraavalla tavalla:

Tekniikan kuvaus

Ohjaaja voi antaa improvisoijille valmiin skenaarion ryhmäkohtaukselle tai ehdotussanan, josta improvisoijat aloittavat ryhmäkohtauksen.

Yksi improvisoijista toimii ryhmäkohtauksen aloittajana ja ”kapellimestarina”. Jos ehdotussana on esimerkiksi metsä, voisi jokin improvisoijista aloittaa kohtauksen sanomalla: ”Noniin Kuopion Sudenpennut, kokoonnutaampas vähän ennen metsään lähtöä”.

Tämän jälkeen improvisoijat kokoontuvat esiintymisalueelle puolikaareen yleisöä kohti siten, että kohauksen aloittaja jää kaaren keskelle. Ideana on, että kapellimestari esittää tämän jälkeen kokoontuneelle ryhmälle jonkin kysymyksen, johon ryhmäläiset yksi kerrallaan vastaavat. Esimerkiksi ”Nyt kun olemme lähdössä viikonlopuksi metsäleirille, niin mitäs asioita olette kotona pakanneet mukaan?”.

Yksi tapa rytmittää kohtausta ja välttää päällekkäin puhumista on, että jokaisen vastauksen jälkeen kapellimestari reagoi vastaukseen ja antaa sen jälkeen puheenvuoron jollekin toiselle hahmolle.

Lause kerrallaan tarina

Lause kerrallaan tarina on improvisaatioharjoitus, jolla voidaan harjoitella tarinan rakenteita.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Improvisoijat aloittavat kertomaan tarinaa jokaisen sanoessa yhden lauseen/virkkeen kerrallaan.

Harjoituksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi tällaista tarinan runkoa:

  • Olipa kerran ____ – Esitellään päähahmo
  • Joka päivä ____ – Esitellään maailmaa ja päähahmon elämää
  • Kunnes eräänä päivänä ____ – Tuodaan käänne tai muutos
  • Sen seurauksena ____ – Päähahmon tarina etenee. Tätä kohtaa voidaan toistaa useaan kertaan
  • Kunnes lopulta ____ – Loppuratkaisu
  • Siitä päivästä lähtien ____ – Uusi normaali

Vesiputous-sana-assosiaatio

Vesiputous-sana-assosiaatio on variaatio perinteisestä sana-assosiaatioharjoituksesta.

Harjoitteen kuvaus

  • Osallistujat asettuvat rinkiin
  • Yksi osallistujista sanoo seuraavalle sanan assosioitavaksi, kuten perinteisessäkin sana-assosiaatiossa. Esimerkiksi: ”Kissa”.
  • Sanan saaneen tulee tällöin alkaa sanomaan ensimmäistä sanaa, joka kissa-sanasta tulee mieleen.
  • Jos kissasta tulee mieleen koira, niin koira-sanaa aloitetaan sanomaan samalla kääntäen katsetta ringin yli sanan antajasta kohti seuraavaa henkilöä ringissä. Esim: ”Koooiiii…”
  • Kun alkuperäinen sana on noin puoliksi sanottu, sanoja muuttaa sanan joksikin toiseksi samanalkuiseksi sanaksi. Esim: ”Koooiiii-vu”.
  • Seuraava osallistuja assosioi tällöin koivu-sanaan ja alkaa sanomaan katsetta kääntäen esimerkiksi kuusi-sanaa, mutta muuttaa sen puolivälissä. Esimerkiksi: ”Kuuuu-memittari”.

Osallistujia voi muistuttaa katsekontaktista ja heitä voi ohjeistaa pyrkimään pitämään katseensa muiden osallistujien silmien tasolla aina katsetta kääntäessä ringin yli.

Sielunkumppani

Sielunkumppani on tutustumisleikki, joka sopii improvisaatioharjoituksiin.

Harjoitteen kuvaus

  • Osallistujat istuvat tuoleilla ringissä.
  • Kaikki nousevat ylös ja yksi osallistujista aloittaa sielunkumppanin etsinnän kertomalla totuuksia itsestään.
  • Esimerkiksi hän voisi sanoa: ”Minulla on sisko”. Tällöin kaikki, joilla on sisko jäävät seisomaan ja he keihin totuus ei päde istuvat alas.
  • Näin jatketaan ja sama aloittaja kertoo totuuksia itsestään niin kauan, kunnes etsijän lisäksi jäljellä on seisomassa enää yksi muu henkilö.
  • Nämä kaksi osallistujaa ovat nyt sielunkumppaneita ja voivat esimerkiksi halata toisiaan.
  • Tämän jälkeen aloitetaan alusta ja joku muu alkaa kertomaan totuuksia itsestään.

Jos käy niin, että jonkun totuuden jälkeen seisomaan ei jää ketään muita kertojan lisäksi, palataan yksi vaihe taaksepäin. Tällöin he, ketkä viimeksi istuivat alas, nousevat takaisin ylös.

Montaasi maailmaan

Montaasi maailmaan on kohtausharjoitus sekä pitkän improvisaation esiintymistekniikka.

Tekniikan kuvaus

  • Puolet esiintyvästä ryhmästä seisoo lavan toisella sivulla ja puolet toisella sivulla.
  • Yleisöltä kysytään ehdotukseksi jokin paikka tai alue. Esimerkiksi: Yökerho, maalaiskylä tai pyramidi.
  • Improvisoijat aloittavat tekemään kohtauksia, jossa he näyttävät erilaisia hahmoja ja tilanteita, jotka sijaitsevat kyseisessä paikassa tai muuten liittyvät kyseiseen paikkaan.
  • Milloin tahansa kohtauksien aikana yksi tai useampi muu improvisoija voi tulla edellisen kohtauksen eteen lavalle ja aloittaa uuden kohtauksen. Tällöin edellisen kohtauksen improvisoijat poistuvat lavan reunoille.

Huomioita tekniikasta

Lähtökohtaisesti kohtaukset voivat olla täysin erillisiä toisistaan, kunhan ne vain sijoittuvat samaan maailmaan. Tekniikan voi ohjata myös niin, että tekniikan edetessä voidaan kohtauksissa tuoda takaisin aiemmin nähtyjä hahmoja tai tilanteita sekä yhdistellä niitä.

Repliikkirinki

Repliikkirinki on lämmittelytekniikkana käytettävä improvisaatioharjoitus.

Harjoituksen kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Yksi improvisoijista kävelee ringin yli toisen improvisoijan luokse ja sanoo tälle yhden lauseen repliikin melko lailla omana itsenään.
  • Repliikin saanut improvisoija kopioi tavan ja fyysiset maneerit, joita havaitsi ja menee ringin yli sanomaan saman repliikin toiselle improvisoijalle.
  • Fysiikkaa ja kaikkea pientä, mitä havaitsee toisessa voi hieman korottaa omalla vuorollaan.
  • Tarkoituksena on aina kopioida vain edellistä tekijää. Näin fysikaalisuus ja repliikin sanontatapa soljuu ja muuntautuu harjoituksen aikana.

Kiva juttu

Kiva juttu on irlantilais-ranskalaisen improvisaatio-opettaja Kiva Murphyn kehittämä pitkän improvisaation esiintymistekniikka.

 

Tekniikan kuvaus

Kiva juttu soveltuu 3 – 6 näyttelijän esitystekniikaksi. Kukin näyttelijä tuo mukanaan esitykseen esineen, joita he eivät näytä ennalta kanssaimprovisoijille.

Esitys alkaa niin, että muiden improvisoijien ollessa rivissä, yksi näyttelijöistä toimii juontajana ja ottaa tuomansa esineen esille. Yksi kerrallaan rivin improvisoijat kertovat siinä hetkessä keksien, että mikä tämä esine on, mihin sitä käytetään ja miksi se on merkityksellinen jollekin hahmolle.

Tämän jälkeen esineen tuonut näyttelijä pyytää yleisöä taputtamaan vuorollaan kaikille esineestä kertoineille improvisoijille, mutta voimakkaimmin sen improvisoijan kohdalla, kenen kertomaa tarinaa yleisö haluaa lavalla nähtävän.

Jokin esineistä ja tarinoista saa isoimmat taputukset valikoituu esityksen aiheeksi. Tämän jälkeen improvisoijat tekevät n. 5 – 15 minuuttia vapaata improvisaatiota inspiroituen lähdetarinasta.

Kohtaussarjan päätyttyä seuraava improvisoija ottaa esille paikalle tuomansa esineen ja improvisoijat jälleen kertovat tästä esineestä ja sen merkityksestä. Ideana on, että esitysajan puitteissa jokaisen improvisoija tuomasta esineestä tehdään oma kohtaussarjansa.