Tarpeettomat yksityiskohdat

Tarpeettomat yksityiskohdat on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Harjoituksen tavoitteena on kokeilla rauhallista, maailmaa rakentavaa kohtausta, jossa kohtauksen hahmot tekevät vuorotellen huomioita ympäristöstään eli ts. löytävät tarpeettomia yksityiskohtia.

Tekniikan kuvaus

  • Kahdelle improvisoijalle annetaan ehdotukseksi sopiva paikka ja tilanne, kuten esimerkiksi puistonpenkki.
  • Improvisoijat aloittavat kohtauksen puistonpenkillä.
  • Vuorotellen, improvisoijat löytävät ympäristöstään jotain tai tekevät huomion ympäristöstä, itsestä tai toisesta hahmosta.
  • Mikään repliikeistä ei aloita keskustelua hahmojen välillä tai aiheuta käännettä kohtaukseen. Jokainen repliikki on vain huomio kohtauksen maailmasta.
  • Esimerkki kohtauksesta/dialogista:
    • Hahmo 1: Löytää kolikon maasta – ”Kappas, kahden euron kolikko”.
    • Hahmo 2: ”Mun tarvii mennä huomenna ostamaan uudet farkut, nää on kulunut polvesta puhki”.
    • Hahmo 1: ”Aika hienot kukkaistutukset on kaupunki laittanut täksi kesäksi”.
    • Hahmo 2: ”Kylläpä kiipeää orava vauhdilla puuhun”.
    • Hahmo 1: ”Näköjään puistojooga on käynnissä taas tänään”.
    • Hahmo 2: ”Sulla on muuten parrassa sitä kastiketta”.
    • Hahmo 1: ”Upea toi vanha Taitoluistelija-kiviveistos”.
    • Hahmo 2: ”Jännästi tummia pilviä tuolla Ohrajärven päällä”.
  • Jne.

Kohtausaloituksia: Tila haltuun

Kohtausaloituksia: Tila haltuun on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Harjoitteen kuvaus

  • Kaksi improvisoijaa seisovat esiintymisalueen reunoilla.
  • Kohtaukseen voidaan antaa ehdotukseksi esimerkiksi paikka.
  • Kumpi vaan improvisoijista voi aloittaa astumalla kohtaukseen tekemään jotakin paikkaan sopivaa mimiikkaa, asentoa, olemista ja/tai hahmonpiirteitä.
  • Toinen improvisoija voi tämän jälkeen liittyä kohtaukseen peilaamalla saman asian, mitä ensimmäinen hahmo tekee tai tekemällä jotain muuta mikä sopii samaan tilaan.
    • Esimerkiksi, jos ensimmäinen improvisoija aloittaa paistamalla nuotiolla makkaraa, voi toinen hahmo veistellä keppiä tai tutkia karttaa.
  • Idea on, että nämä kohtaukset eivät koskaan ala repliikeillä, vaan improvisoijat voivat rauhassa löytää omalle hahmolle ja kohtaukselle energiaa ja tunnetta ennen mahdollisen dialogin alkamista.
  • Kun kohtausta on kulunut puolisen minuuttia, voi kumpi tahansa improvisoijista aloittaa dialogin.

Katso myös Kohtausaloituksia sekä Kohtausaloituksia: Sokeat aloitukset -harjoitteet.

Kohtausaloituksia: Sokeat aloitukset

Kohtausaloituksia: Sokeat aloitukset on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus sekä lämmittelytekniikka.

Harjoituksen voi tehdä pareittain, kaikkien tehdessä samaan aikaan tai yksi pari kerrallaan yleisön edessä. Ringissä tehtävässä Kohtausaloituksia-harjoituksessa inspiroituminen tapahtuu kohtauksen ulkopuolella. Tässä harjoituksessa inspiroituminen kohtauksen mahdollisesta sisällöstä tapahtuu kohtauksen sisällä.

Harjoitteen kuvaus

  • Kaksi improvisoijaa aloittavat kohtauksen samanaikaisesti toisistaan välittämättä.
  • Kohtauksille ei anneta ehdotusta. Idea on, että improvisoijat inspiroituvat kohtauksen sisältä.
  • Improvisoijia ohjeistetaan tekemään fysikaalinen aloitus eli hyödyntämään mimiikkaa, asentoa, tunnetta ja/tai hahmonpiirteitä.
  • Kun kohtausta on kulunut vähän aikaa, voivat improvisoijat katsoa, mitä toinen hahmo tekee.
  • Rauhalliseen tahtiin kumpi tahansa improvisoijista voi sanoa ensirepliikin, joka sopii kyseiseen kohtaukseen.
  • Ohjaaja päättää kohtauksen sopivaan kohtaan.

Ehdotusrinki

Ehdotusrinki on kohtaustyöskentelyyn ja mielikuvituksellisuuteen liittyvä harjoitus.

Harjoituksen 1. vaihe: Kerrotaan inspiraatiot

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Harjoituksen ohjaaja sanoo ehdotussanan.
    • Esimerkiksi rengas
  • Improvisoijat alkavat luettelemaan ja kuvailemaan sanallisesti vapaassa järjestyksessä kohtausaloituksia, joita kyseisestä ehdotuksesta voitaisiin nähdä.
  • Esimerkiksi:
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa matkailijat ovat vaihtamassa puhjennutta auton rengasta”
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku kelluu järvessä kelluntadonitsissa”
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku on kosimassa toista henkilöä”
    • ”Sellainen kohtaus, jossa avaruusalus on tutkimusmatkalla Saturnuksen renkailla”
    • ”Sellainen kohtaus, jossa joku huomaa peilistä katsoessaan, että pään ympärille on ilmaantunut pyhimys-rengas”
    • Jne, jne.

Improvisoijia voidaan ohjeistaa sanomaan ensin kaikista ilmeisimmät ja normaaleimmat ideat, joita ehdotussanasta tulee mieleen.

Harjoituksen 2. vaihe: Kohtausaloitukset

  • Kuten edellä, mutta sen sijaan, että ideat kohtausaloituksista kerrottaisiin sanallisesti, koitetaan ne tuoda esiin kohtausaloituksina.
  • Ehdotussanan jälkeen kuka tahansa improvisoijista voi astua ringin keskelle ja aloittaa kohtauksen yrittäen samalla fysiikalla tai ensirepliikillä välittää muille tiedon siitä, mikä oma idea kohtaukseen oli.
  • Kun kohtauksessa on nähty muutama repliikki ja vähän määrittelyjä, voi kuka tahansa ringistä varastaa vuoron ja astua keskelle aloittamaan uutta kohtausta samasta ehdotussanasta.
  • Kun ehdotussanasta ei enää keksitä uusia tapoja aloittaa kohtauksia, otetaan uusi ehdotussana.

Lähdemateriaali-impro

Lähdemateriaali-impro on yleisnimitys pitkän impron esiintymistekniikoille, joissa kohtauksien inspiraationa hyödynnetään lähdemateriaalia.

Tekniikan kuvaus

Lähdemateriaali-impron esiintymistekniikoissa kuullaan tai katsotaan jotakin materiaalia, minkä jälkeen improvisoijat tekevät yhden kohtauksen tai sarjan kohtauksia lähdemateriaalista inspiroituneena. Tämän jälkeen koetaan lisää lähdemateriaalia, josta nähdään taas lisää kohtauksia jne.

Esimerkkejä lähdemateriaalista, joita voidaan käyttää inspiraationa

  • Yksittäisen henkilön kertomia tosimuistoja ja tarinoita. Tämän tekniikan nimi on Armando.
  • Improryhmän keskustelua aiheesta, johon on saatu ehdotus yleisöltä. Tämän tekniikan nimi on Olohuone.
  • Yleisön kuulumisia.
  • Tarinoita päivänsankarilta tai päivänsankarista tämän juhlissa.
  • Otsikoita sanomalehdistä.
  • Lainauksia kirjoista.
  • Tekstiviestejä.
  • Somepäivityksiä.
  • Laulujen sanoituksia.
  • Ym, ym.

Kolmen kohdan kohtaukset

Kolmen kohdan kohtaukset on tarinan rakenteeseen liittyvä kohtausharjoitus, jota voi soveltaa myös pitkän impron esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

Kolmen kohdan kohtauksien tarkoitus harjoituksena on opettaa tarinan rakenteen hyödyntämistä improvisaatiossa. Improvisoijat tekevät pareittain yleisön edessä kolme kohtausta. Siten, että kaikki parit tekevät vuorotellen ensimmäiset kohtaukset, sitten toiset ja lopuksi kolmannet kohtaukset.

Tarinan kaava jota kolmessa kohtauksessa hyödynnetään on: Alku, keskikohta, loppu. Ehkä hieman kuvaavammin sanottuna: Maailman ja hahmojen esittely, muutos maailmaan ja uusi maailma. Balanssi –> Balanssi muuttuu –> Uusi balanssi.

Ensimmäisille kohtaukselle voidaan antaa ehdotukseksi paikka. Ohjeena on yleensä, että kohtauksen hahmot tuntevat toisensa. Kohtauksessa nähdään määrittelyitä ja hahmojen elämää, ilman isoja käänteitä tai muutoksia.

Toisessa kohtauksessa nähdään jokin uutinen tai käänne, joka vaikuttaa hahmoihin tai mielellään hahmojen väliseen suhteeseen.

Kolmannessa kohtauksessa nähdään hahmojen elämää (ja heidän välistä suhdetta) käänteen tapahtumisen jälkeen.

Kohtauksien väleillä voi olla päivien tai jopa vuosien mittaisia aikahyppyjä, mutta toisaalta ne voivat kaikki sijoittua saman päivän sisällekin.

Elokuvakohtaukset

Elokuvakohtaukset on musiikkia hyödyntävä kohtausharjoite, joka soveltuu myös pitkän improvisaation esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat ottavat parit. Kaikki parit voivat tehdä tekniikkaa samaan aikaan tai sitä voi tehdä yksi pari kerrallaan yleisön edessä.
  • Ohjaaja laittaa musiikkikappaleen soimaan.
  • Musiikin inspiroimana, yksi improvisoijista aloittaa kohtauksen fyysisellä ilmaisulla: mimiikalla, olemisella, tunteella ja/tai hahmonpiirteillä.
  • Toinen improvisoija liittyy kohtaukseen peilaamalla aloittajan fysiikan tai tekemällä komplementtifysiikkaa, joka sopii samaan tilaan aloittajan kanssa. Esimerkiksi, jos aloittaja pesee miimisesti hampaitaan kohtauksessa voi toinen improvisoija liittyä tilaan ja kammata hiuksiaan.
  • Hetken kuluttua ohjaaja hiljentää musiikin pois kuuluvista ja näyttelijät aloittavat dialogin.
  • Kun kohtaus on kestänyt sopivan aikaa, nostaa ohjaaja musiikin takaisin ylös ja dialogi päättyy.
  • Kohtaus jatkuu vielä hetken ilman dialogia musiikin kanssa.

Askelsana-assosiaatio

Askelsana-assosiaatio on lämmittelytekniikkana käytettävä improvisaatioharjoitus.

1. vaihe: Assosiaatio etuaskeleella

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Improvisoijat alkavat askeltamaan samaan tahtiin samalla jalalla askel eteen, askel taakse, askel eteen, askel taakse jne.
  • Jokin improvisoijista voi aloittaa sana-assosiaation sanomalla jonkun sanan samalla, kun hän astuu eteen.
  • Ringissä seuraava improvisoija sanoo seuraavalla etuaskeleella sanan joka edellisestä sanasta tulee mieleen jne.

2. vaihe: Assosiaatio sekä etu- että taka-askeleilla

  • Jokin improvisoijista aloittaa sana-assosiaation sanomalla erilliset, toisiinsa liittymättömät sanat sekä etu- että taka-askeleella.
    • Esim: ”Koira, kesä”.
  • Seuraava improvisoija assosioi etuaskeleella koira-sanaan ja taka-askeleella kesä-sanaan.
    • Esim: ”Koppi, jäätelö”.

Käännerinki

Käännerinki on kohtaustyöskentelyyn ja tarinallisuuteen liittyvä harjoitus.

Tässä harjoituksessa totutellaan luomaan yksinkertainen tarinan runko improvisoitujen kohtauksien sisälle.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Ohjaaja tai yksi improvisoijista sanoittaa status quo -tilanteen.
    • Esimerkiksi: ”Isä ja poika korjaavat autoa talon pihalla”.
  • Tämän jälkeen ringistä kuka vaan voi sanoa käänteitä, joita tällaisessa kohtauksessa voitaisiin nähdä.
    • Esimerkiksi: ”Isä sanoo pojalle antavansa auton tälle valmistujaislahjaksi”.
    • Tai: ”Poika kertoo isälle, että tämän tyttöystävä on raskaana”.
    • ”Poika naarmuttaa vahingossa kallisarvoista autoa”.
    • ”Isä kertoo pojalle, että hän on vakavasti sairas”.
    • ”Ohikulkija tarjoutuu ostamaan auton”.
    • Jne.
  • Kun mahdollisia käänteitä on lueteltu tarpeeksi, annetaan uusi status quo -tilanne, johon luetellaan taas mahdollisia käänteitä.

Kosketuskohtaus

Kosketuskohtaus on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Tekniikan kuvaus

Harjoituksen voi tehdä pari kerrallaan muiden katsoessa tai niin, että kaikki ottavat parin ja kohtaukset tehdään samanaikaisesti. Improvisoijia ohjeistetaan ottamaan tuolit avuksi ja luomaan kohtauksen aloitusasennon/-tilanteen niin, että hahmot koskettavat toisiaan. Esim. olat vastakkain, selät vastakkain, käsi kädessä tms. Fyysiset rajat ohjeistetaan myös ennen kohtauksien aloittamista. Esimerkiksi ei koskemista uikkarialueille tai kasvoihin.

Improvisoijien tarkoitus on kohtauksen alkaessa olla tovi hiljaisuudessa ja inspiroitua tilanteesta. Jossain vaiheessa jompi kumpi improvisoijista voi sanoa kohtaukseen ensirepliikin.

Harjoituksen voi tehdä myös musiikin kanssa niin, että ohjaaja laittaa kohtauksen alkaessa musiikin soimaan noin 30 sekunniksi, minkä jälkeen musiikki hiljennetään pois. Musiikin hiljentymisen jälkeen improvisoijat voivat aloittaa dialogin. Ohjaaja voi kohtauksen lopussa nostaa musiikin takaisin ylös, jolloin dialogi päättyy ja kohtaus voi jatkua puheettomana vielä hetken.