Tag-out-rinki

Tag out -rinki on improvisaatioharjoitus, jonka avulla perehdytään tag out -leikkaukseen.

Tag out tarkoittaa leikkausta, jossa improvisoija voi tulla sivulta kohtaukseen ja taputtaa jotakin hahmoa olalle. Tämä hahmo poistuu kohtauksesta ja sivuilta tullut improvisoija vie jäljelle jääneen hahmon uuteen kohtaukseen. Sivulta tullut ”uusi” improvisoija määrittää ensirepliikillä, mihin on vienyt kohtauksen

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin tai puolikaareen.
  • Kaksi improvisoijaa aloittavat kohtauksen, johon heille annetaan suhde tai hahmot ehdotuksena. Esimerkiksi parkkivalvoja ja autoilija.
  • Muutaman repliikin jälkeen ringistä järjestyksessä seuraava improvisoija tägää parkkivalvojan pois ja nähdään kohtaus, jossa on autoilija ja tämän puoliso.
  • Seuraava improvisoija tägää autoilijan pois ja nähdään esimerkiksi kohtaus jossa nähdään puoliso ja perheen lapsi.
  • Seuraavaksi tägätään pois puoliso ja nähdään kohtauksessa esimerkiksi perheen lapsi ja tämän kaveri koulussa.
  • Seuraava improvisoija tägää siis aina pois sen hahmon, joka on ollut lavalla kauemmin. Sama näyttelijä tekee aina kaksi kohtausta peräkkäin.

Perhosvaikutus

Perhosvaikutus on perinteisestä Olen puu -harjoituksesta johdettu tekniikka.

Alkuun voi olla hyvä tehdä lämmittelyksi muutama kierros tavallista Olen puu -tekniikkaa.

1. vaihe: kaikki liittyy ensimmäiseen

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin tai puolikaareen.
  • Yksi improvisoijista aloittaa astumalla muiden esittämän jotain ja sanomalla mitä esittää.
  • Esimerkiksi: Olen ruusu.
  • Tämän jälkeen tietty määrä tai vaikka koko improryhmä liittyy kuvaan yksi kerrallaan.
  • Idea on että kaikki uudet asiat liittyvät kuvan ensimmäiseen asiaan. Tässä tapauksessa ruusuun.

Esimerkki 1. vaiheesta

  • Ensimmäinen improvisoija: Olen ruusu
  • Toinen improvisoija: Olen ruusun terälehti
  • Kolmas: Olen ruusun kukka
  • Neljäs: Olen ruusun juuret
  • Olen vesipisara ruusun varrella
  • Olen mehiläinen lentämässä ruusuun
  • Jne

2. vaihe: kaikki liittyy edelliseen

Toinen vaihe poikkeaa ensimmäisestä vaiheesta siten, että seuraava kuvaan tullut ei liitykään ensimmäiseen vaan edelliseen asiaan, mikä kuvaan on tuotu.

Esimerkki 2. vaiheesta

  • Ensimmäinen improvisoija: Olen ala-aste
  • Toinen improvisoija: Olen historian luokka ala-asteella
  • Kolmas: Olen nuppineulataulu historianluokassa
  • Neljäs: Olen vanha valokuva Oriveden meijeristä nuppineulataululla
  • Olen kuvassa oleva työläisnainen meijerin edessä
  • Olen mekko työläisnaisen päällä
  • Jne

Lasse lakaisee

Lasse lakaisee on lämmittelytekniikka, jota voidaan hyödyntää myös nimien opettelussa.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Yksi improvisoijista aloittaa sanoen oman nimensä ja jonkun tekemisen yhdistelmän samalla tehden miimisesti tätä tekemistä.
    • Esimerkiksi Kaisa kannustaa, Erkki erottelee, Helena heittää, Jukka juhlii.
  • Tämän jälkeen kaikki ringissä matkivat samanaikaisesti mimiikan ja nimiyhdistelmän.
  • Kaikki ringin jäsenet käydään näin läpi.
  • Ensimmäisen kierroksen jälkeen toistetaan edelleen ringissä jokaisen nimeä, tekemistä ja mimiikkaa.
  • Harjoituksen tempo voi kasvaa kierroksien edetessä.

Tutustumisassosiaatio

Tutustumisassosiaatio on sana-assosiaatiota muistuttava tutustumisleikki.

Tekniikan kuvaus

  • Osallistujat asettuvat rinkiin.
  • Yksi osallistujista aloittaa sanomalla jonkin yksittäisen sanan aiheeksi.
    • Esimerkkejä aiheista: Kaupunki, työ, lempikirja, ilahduttaa, suututtaa, urheilu, harrastus, ala-aste, opinnot.
  • Tämän jälkeen käydään rinki läpi, niin että jokainen sanoo omalta kohdaltaan yhden tai korkeintaan parin sanan vastauksen kyseiseen aiheeseen.
  • Tämän jälkeen aloittajasta seuraava antaa uuden aiheen seruaavalle assosiaatiokierrokselle.

Kohtausaloituksia

Kohtausaloituksia on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus sekä lämmittelytekniikka.

Harjoituksen voi tehdä pareittain, ringissä vuorotellen aloittaen tai jonoista siten, että jonojen ensimmäiset aloittavat kohtauksen.

Harjoitteen kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Yksi improvisoijista astuu ringin keskelle aloittamaan kohtausta.
    • Esimerkiksi: asennolla, mimiikalla, tunteella tai hahmonpiirteellä.
  • Kuka tahansa ringiltä, kuka inspiroituu aloituksesta, voi liittyä kohtaukseen ja halutessaan sanoa ensirepliikin kohtaukseen.
  • Repliikin voi olla hyvä määrittää kohtauksen maailmaa, hahmoja tai tilannetta.
  • Etukäteen voidaan määrittää kohtauksien kesto esimerkiksi kahteen tai kolmeen repliikkiin.
  • Kohtauksen päätyttyä ringistä seuraava aloittaa seuraavan lyhyen kohtauksen.
  • Rinki käydään läpi niin, että jokainen on aloittanut yhden kohtauksen.

Genreassosiaatio

Genreassosiaatio on sana-assosiaation tyylinen harjoitus, jota käytetään syventymisessä tyylilajeihin.

Harjoitteen kuvaus

  • Improvisoijat istuvat tai seisovat ringissä.
  • Improvisoijilla on tiedossa tyylilaji, johon he haluavat syventyä, esimerkiksi länkkäri, romanttinen komedia, kauhu, film noir yms.
  • Satunnaisessa järjestyksessä improvisoijat voivat sanoa ringin keskelle jonkun sanan, kliseen, hahmoarkkityypin tai perusjuonikuvion joka liittyy kyseiseen genreen.

Kesä, jonka kerran elää sain

Kesä, jonka kerran elää sain on ryhmäimproa hyödyntävä kohtausharjoitus.

Tekniikan ideana on, että kohtauksen edetessä hypitään edestakaisin perinteisen kohtauksen sekä ryhmäimpron keinoin esitettävien mielenmaisemien, muistojen ja tunteiden väleillä.

Tekniikan kuvaus

  • Kaksi improvisoijaa aloittavat kohtauksen, muiden improvisoijien seisoessa esiintymisalueen sivuilla.
  • Kohtaukseen voidaan antaa ehdotukseksi esim. paikka tai hahmojen välinen suhde.
  • Kun hahmot tuovat kohtauksessa esille esimerkiksi muistoja tai tuntemuksia, voivat sivuilla olevat improvisoijat tehdä leikkauksen mielenmaisemaan, jossa improryhmä voi esittää sanallisesti, kuvaillen ja/tai fyysisesti kyseistä mielenmaisemaa.
  • Hetken kuluttua tehdään leikkaus takaisin alkuperäiseen kohtaukseen, josta voidaan taas tilaisuuden tullen hypätä ryhmäimproon/mielenmaisemaan.

Esimerkkejä tekniikoista, joita ei-kohtauksellisissa osuuksissa voi hyödyntää: Maalaus keholla, Maiseman maalaus, Jaettu näkökanta.

Tämän tekniikan on kehittänyt Tuukka Määttänen.

Taukorepliikit

Taukorepliikit on kohtaustyöskentelyyn, rauhallisuuteen ja läsnäoloon keskittyvä harjoitus.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat aloittavat kohtauksen pareittain. Kohtauksiin voidaan antaa esimerkiksi paikka ehdotukseksi.
  • Jokaisen sanotun repliikin jälkeen pitää olla (vähintään) neljän sekunnin hiljaisuus ennen kuin toinen improvisoija voi sanoa vastarepliikin.

Maiseman maalaus

Maiseman maalaus on ryhmäimprovisaation tekniikka, jota voidaan hyödyntää osana pitkiä esiintymistekniikoita.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat esiintymisalueen reunoille.
  • Ehdotukseksi voidaan antaa jokin maisema. Esimerkiksi kartano.
  • Vuorotellen improvisoijat astuvat lavalle ja täydentävät maisemaa kuvittamalla ja näyttämällä missä asiat sijaitsevat.
  • ”Vehreän kummun päällä on kaunis vanha kaksikerroksinen valkoinen kivitalo”
  • ”Sinisellä taivaalla leijailee yksittäisiä pilviä”
  • ”Kartanoon johtaa puutarhan poikki kulkeva hiekkatie”
  • ”Sivummalla pihalla sijaitsee puinen hevostalli”
  • ”Kartanon takana kulkee puro kohti metsän laitaa”
  • Jne.

Esimerkkejä ehdotuksista: Mökkijärvi, jäähalli, puisto, suurkaupunki, saari Havaijilla, villin lännen kylän keskuskatu, kerrostalon sisäpiha, huvipuisto.

Maalaus toimii itsenäisenä harjoituksena tai siitä voidaan jatkaa esimerkiksi kohtauksiin maalatun maiseman paikoissa.

Jaettu näkökanta

Jaettu näkökanta on ryhmäimprovisaation harjoitus.

Esimerkki tekniikan kulusta

  • Improvisoijat asettuvat riviin ja heille annetaan jokin ehdotus. Esim. koulunkäynti.
  • Yksi improvisoijista aloittaa yhdistämällä ehdotukseen jonkun mielipiteen ja tunteen sanoen esimerkiksi ”Koulunkäynti on kivaa!”
  • Kaikki improvisoijat ovat yhtä mieltä ja sanovat yhteen ääneen ”Joo!”
  • Tämän jälkeen improvisoijat alkavat luettelemaan syitä miksi koulunkäynti on kivaa.
  • Esimerkiksi: ”Koulunkäynti on kivaa koska siellä oppii uusia asioita”
  • Kaikki ovat samaa mieltä ja sanovat: ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa koska siellä saa uusia kavereita”
  • ”Joo!”
  • Koulunkäynti on kivaa, koska siellä oppii sosiaalisia taitoja”
  • ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa, koska opettajat ja muu henkilökunta työllistyvät”
  • ”Joo!”
  • ”Koulunkäynti on kivaa, koska vanhemmat saavat vapaata lapsistaan”
  • ”Joo!”

Jaettua näkökantaa voi sisällyttää myös pitkän impron esiintymistekniikoihin siten, että jaettu näkökanta inspiroi perinteisiä kohtauksia. Edellä olevasta esimerkistä voitaisiin nähdä esimerkiksi kohtaus, missä vanhemmat ovat kotona ja suunnittelevat, mitä kaikkea he nyt ehtivätkään tehdä, kun lapsi on mennyt kouluun.