Ehdotusrinki

Ehdotusrinki on kohtaustyöskentelyyn ja mielikuvituksellisuuteen liittyvä harjoitus.

Harjoituksen 1. vaihe: Kerrotaan inspiraatiot

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Harjoituksen ohjaaja sanoo ehdotussanan.
    • Esimerkiksi rengas
  • Improvisoijat alkavat luettelemaan ja kuvailemaan sanallisesti vapaassa järjestyksessä kohtausaloituksia, joita kyseisestä ehdotuksesta voitaisiin nähdä.
  • Esimerkiksi:
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa matkailijat ovat vaihtamassa puhjennutta auton rengasta”
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku kelluu järvessä kelluntadonitsissa”
    • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku on kosimassa toista henkilöä”
    • ”Sellainen kohtaus, jossa avaruusalus on tutkimusmatkalla Saturnuksen renkailla”
    • ”Sellainen kohtaus, jossa joku huomaa peilistä katsoessaan, että pään ympärille on ilmaantunut pyhimys-rengas”
    • Jne, jne.

Improvisoijia voidaan ohjeistaa sanomaan ensin kaikista ilmeisimmät ja normaaleimmat ideat, joita ehdotussanasta tulee mieleen.

Harjoituksen 2. vaihe: Kohtausaloitukset

  • Kuten edellä, mutta sen sijaan, että ideat kohtausaloituksista kerrottaisiin sanallisesti, koitetaan ne tuoda esiin kohtausaloituksina.
  • Ehdotussanan jälkeen kuka tahansa improvisoijista voi astua ringin keskelle ja aloittaa kohtauksen yrittäen samalla fysiikalla tai ensirepliikillä välittää muille tiedon siitä, mikä oma idea kohtaukseen oli.
  • Kun kohtauksessa on nähty muutama repliikki ja vähän määrittelyjä, voi kuka tahansa ringistä varastaa vuoron ja astua keskelle aloittamaan uutta kohtausta samasta ehdotussanasta.
  • Kun ehdotussanasta ei enää keksitä uusia tapoja aloittaa kohtauksia, otetaan uusi ehdotussana.

Lähdemateriaali-impro

Lähdemateriaali-impro on yleisnimitys pitkän impron esiintymistekniikoille, joissa kohtauksien inspiraationa hyödynnetään lähdemateriaalia.

Tekniikan kuvaus

Lähdemateriaali-impron esiintymistekniikoissa kuullaan tai katsotaan jotakin materiaalia, minkä jälkeen improvisoijat tekevät yhden kohtauksen tai sarjan kohtauksia lähdemateriaalista inspiroituneena. Tämän jälkeen koetaan lisää lähdemateriaalia, josta nähdään taas lisää kohtauksia jne.

Esimerkkejä lähdemateriaalista, joita voidaan käyttää inspiraationa

  • Yksittäisen henkilön kertomia tosimuistoja ja tarinoita. Tämän tekniikan nimi on Armando.
  • Improryhmän keskustelua aiheesta, johon on saatu ehdotus yleisöltä. Tämän tekniikan nimi on Olohuone.
  • Yleisön kuulumisia.
  • Tarinoita päivänsankarilta tai päivänsankarista tämän juhlissa.
  • Otsikoita sanomalehdistä.
  • Lainauksia kirjoista.
  • Tekstiviestejä.
  • Somepäivityksiä.
  • Laulujen sanoituksia.
  • Ym, ym.

Kolmen kohdan kohtaukset

Kolmen kohdan kohtaukset on tarinan rakenteeseen liittyvä kohtausharjoitus, jota voi soveltaa myös pitkän impron esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

Kolmen kohdan kohtauksien tarkoitus harjoituksena on opettaa tarinan rakenteen hyödyntämistä improvisaatiossa. Improvisoijat tekevät pareittain yleisön edessä kolme kohtausta. Siten, että kaikki parit tekevät vuorotellen ensimmäiset kohtaukset, sitten toiset ja lopuksi kolmannet kohtaukset.

Tarinan kaava jota kolmessa kohtauksessa hyödynnetään on: Alku, keskikohta, loppu. Ehkä hieman kuvaavammin sanottuna: Maailman ja hahmojen esittely, muutos maailmaan ja uusi maailma. Balanssi –> Balanssi muuttuu –> Uusi balanssi.

Ensimmäisille kohtaukselle voidaan antaa ehdotukseksi paikka. Ohjeena on yleensä, että kohtauksen hahmot tuntevat toisensa. Kohtauksessa nähdään määrittelyitä ja hahmojen elämää, ilman isoja käänteitä tai muutoksia.

Toisessa kohtauksessa nähdään jokin uutinen tai käänne, joka vaikuttaa hahmoihin tai mielellään hahmojen väliseen suhteeseen.

Kolmannessa kohtauksessa nähdään hahmojen elämää (ja heidän välistä suhdetta) käänteen tapahtumisen jälkeen.

Kohtauksien väleillä voi olla päivien tai jopa vuosien mittaisia aikahyppyjä, mutta toisaalta ne voivat kaikki sijoittua saman päivän sisällekin.

Elokuvakohtaukset

Elokuvakohtaukset on musiikkia hyödyntävä kohtausharjoite, joka soveltuu myös pitkän improvisaation esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat ottavat parit. Kaikki parit voivat tehdä tekniikkaa samaan aikaan tai sitä voi tehdä yksi pari kerrallaan yleisön edessä.
  • Ohjaaja laittaa musiikkikappaleen soimaan.
  • Musiikin inspiroimana, yksi improvisoijista aloittaa kohtauksen fyysisellä ilmaisulla: mimiikalla, olemisella, tunteella ja/tai hahmonpiirteillä.
  • Toinen improvisoija liittyy kohtaukseen peilaamalla aloittajan fysiikan tai tekemällä komplementtifysiikkaa, joka sopii samaan tilaan aloittajan kanssa. Esimerkiksi, jos aloittaja pesee miimisesti hampaitaan kohtauksessa voi toinen improvisoija liittyä tilaan ja kammata hiuksiaan.
  • Hetken kuluttua ohjaaja hiljentää musiikin pois kuuluvista ja näyttelijät aloittavat dialogin.
  • Kun kohtaus on kestänyt sopivan aikaa, nostaa ohjaaja musiikin takaisin ylös ja dialogi päättyy.
  • Kohtaus jatkuu vielä hetken ilman dialogia musiikin kanssa.

Askelsana-assosiaatio

Askelsana-assosiaatio on lämmittelytekniikkana käytettävä improvisaatioharjoitus.

1. vaihe: Assosiaatio etuaskeleella

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Improvisoijat alkavat askeltamaan samaan tahtiin samalla jalalla askel eteen, askel taakse, askel eteen, askel taakse jne.
  • Jokin improvisoijista voi aloittaa sana-assosiaation sanomalla jonkun sanan samalla, kun hän astuu eteen.
  • Ringissä seuraava improvisoija sanoo seuraavalla etuaskeleella sanan joka edellisestä sanasta tulee mieleen jne.

2. vaihe: Assosiaatio sekä etu- että taka-askeleilla

  • Jokin improvisoijista aloittaa sana-assosiaation sanomalla erilliset, toisiinsa liittymättömät sanat sekä etu- että taka-askeleella.
    • Esim: ”Koira, kesä”.
  • Seuraava improvisoija assosioi etuaskeleella koira-sanaan ja taka-askeleella kesä-sanaan.
    • Esim: ”Koppi, jäätelö”.

Käännerinki

Käännerinki on kohtaustyöskentelyyn ja tarinallisuuteen liittyvä harjoitus.

Tässä harjoituksessa totutellaan luomaan yksinkertainen tarinan runko improvisoitujen kohtauksien sisälle.

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Ohjaaja tai yksi improvisoijista sanoittaa status quo -tilanteen.
    • Esimerkiksi: ”Isä ja poika korjaavat autoa talon pihalla”.
  • Tämän jälkeen ringistä kuka vaan voi sanoa käänteitä, joita tällaisessa kohtauksessa voitaisiin nähdä.
    • Esimerkiksi: ”Isä sanoo pojalle antavansa auton tälle valmistujaislahjaksi”.
    • Tai: ”Poika kertoo isälle, että tämän tyttöystävä on raskaana”.
    • ”Poika naarmuttaa vahingossa kallisarvoista autoa”.
    • ”Isä kertoo pojalle, että hän on vakavasti sairas”.
    • ”Ohikulkija tarjoutuu ostamaan auton”.
    • Jne.
  • Kun mahdollisia käänteitä on lueteltu tarpeeksi, annetaan uusi status quo -tilanne, johon luetellaan taas mahdollisia käänteitä.

Kosketuskohtaus

Kosketuskohtaus on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Tekniikan kuvaus

Harjoituksen voi tehdä pari kerrallaan muiden katsoessa tai niin, että kaikki ottavat parin ja kohtaukset tehdään samanaikaisesti. Improvisoijia ohjeistetaan ottamaan tuolit avuksi ja luomaan kohtauksen aloitusasennon/-tilanteen niin, että hahmot koskettavat toisiaan. Esim. olat vastakkain, selät vastakkain, käsi kädessä tms. Fyysiset rajat ohjeistetaan myös ennen kohtauksien aloittamista. Esimerkiksi ei koskemista uikkarialueille tai kasvoihin.

Improvisoijien tarkoitus on kohtauksen alkaessa olla tovi hiljaisuudessa ja inspiroitua tilanteesta. Jossain vaiheessa jompi kumpi improvisoijista voi sanoa kohtaukseen ensirepliikin.

Harjoituksen voi tehdä myös musiikin kanssa niin, että ohjaaja laittaa kohtauksen alkaessa musiikin soimaan noin 30 sekunniksi, minkä jälkeen musiikki hiljennetään pois. Musiikin hiljentymisen jälkeen improvisoijat voivat aloittaa dialogin. Ohjaaja voi kohtauksen lopussa nostaa musiikin takaisin ylös, jolloin dialogi päättyy ja kohtaus voi jatkua puheettomana vielä hetken.

Jos tämä on totta

Jos tämä on totta tai toiselta nimeltä Maailman tutkiminen on vapaaseen ja komedialliseen improvisaatioon liittyvä harjoitus.

Tekniikka hyödyntää ”Jos tämä on totta, niin mikä muu on totta” -käsitettä.

Harjoituksen 1. vaihe

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin
  • Yksi improvisoijista aloittaa sanomalla jonkun uuden totuuden tähän maailmaan. Esimerkiksi ”Ihmiset osaavat lentää”.
  • Tämän jälkeen improvisoijat sanovat vuorotellen, mihin muihin asioihin maailmassa tämä totuus voi johtaa.
  • Esimerkiksi: ”Talojen katolla on laskeutumisalueet lentäjille”.
  • ”Vanhemmat opettavat lapsiaan lentämään noin kuuden vuoden iässä”.
  • ”Kaksi prosenttia lapsista ei opi lentämään kunnolla”.
  • ”Huonoille lentäjille on olemassa lentokellukkeita, jotka auttavat pitämään ilmassa”.
  • ”Törttöilystä tai päihtyneenä lentämisestä voi saada lentokieltoa”.
  • Kun kierros on käyty läpi, voidaan sanoa uusi totuus ja tehdä uusi maailman tutkimiskierros.

Harjoituksen 2. vaihe – Kohtaukset

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin.
  • Kuten ensimmäisessä vaiheessa, annetaan maailmalle uusi totuus, jota lähdetään tutkimaan. Esimerkiksi ”Mustikat aiheuttaa pahaa addiktiota”.
  • Joko vuorotellen ringistä tai vapaassa järjestyksessä improvisoijat voivat aloittaa lyhyitä kohtauksia tässä maailmassa.
  • Ideana on, että kohtauksen aloittaja koittaa viestiä ensimmäisen parin repliikin aikana muille, miten tutkii maailmaa ja mikä idea tälle kohtaukselle on.

Esimerkkejä kohtauksien aloituksista

  • Improvisoija ottaa toisen mukaan kohtaukseen ja sanoo tälle: ”Meidän on varmaan pakko rakentaa aita tän metsäpalstan ympärille, ettei opiskelijat pääse sinne syömään mustikoita välitunnilla”.
  • Improvisoija ottaa toisen mukaan ja sanoo tälle ”Kiva, kun tulit töistä kotiin kulta, oon valmistanut meille päivällistä… Mitäs mustaa sulla on suupielissä?”.
  • Improvisoija esittää karhuperheen jäsentä ja aloittaa juttelun muiden karhujen kanssa siitä, miten mustikka-addiktoituneita ihmisiä kannattaa välttää metsissä.
  • ”Hei, olen Simo. Olen mustikka-addikti”.

Tämän harjoituksen on kehittänyt Kate Limani.

Tag-out-rinki

Tag out -rinki on improvisaatioharjoitus, jonka avulla perehdytään tag out -leikkaukseen.

Tag out tarkoittaa leikkausta, jossa improvisoija voi tulla sivulta kohtaukseen ja taputtaa jotakin hahmoa olalle. Tämä hahmo poistuu kohtauksesta ja sivuilta tullut improvisoija vie jäljelle jääneen hahmon uuteen kohtaukseen. Sivulta tullut ”uusi” improvisoija määrittää ensirepliikillä, mihin on vienyt kohtauksen

Tekniikan kuvaus

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin tai puolikaareen.
  • Kaksi improvisoijaa aloittavat kohtauksen, johon heille annetaan suhde tai hahmot ehdotuksena. Esimerkiksi parkkivalvoja ja autoilija.
  • Muutaman repliikin jälkeen ringistä järjestyksessä seuraava improvisoija tägää parkkivalvojan pois ja nähdään kohtaus, jossa on autoilija ja tämän puoliso.
  • Seuraava improvisoija tägää autoilijan pois ja nähdään esimerkiksi kohtaus jossa nähdään puoliso ja perheen lapsi.
  • Seuraavaksi tägätään pois puoliso ja nähdään kohtauksessa esimerkiksi perheen lapsi ja tämän kaveri koulussa.
  • Seuraava improvisoija tägää siis aina pois sen hahmon, joka on ollut lavalla kauemmin. Sama näyttelijä tekee aina kaksi kohtausta peräkkäin.

Perhosvaikutus

Perhosvaikutus on perinteisestä Olen puu -harjoituksesta johdettu tekniikka.

Alkuun voi olla hyvä tehdä lämmittelyksi muutama kierros tavallista Olen puu -tekniikkaa.

1. vaihe: kaikki liittyy ensimmäiseen

  • Improvisoijat asettuvat rinkiin tai puolikaareen.
  • Yksi improvisoijista aloittaa astumalla muiden esittämän jotain ja sanomalla mitä esittää.
  • Esimerkiksi: Olen ruusu.
  • Tämän jälkeen tietty määrä tai vaikka koko improryhmä liittyy kuvaan yksi kerrallaan.
  • Idea on että kaikki uudet asiat liittyvät kuvan ensimmäiseen asiaan. Tässä tapauksessa ruusuun.

Esimerkki 1. vaiheesta

  • Ensimmäinen improvisoija: Olen ruusu
  • Toinen improvisoija: Olen ruusun terälehti
  • Kolmas: Olen ruusun kukka
  • Neljäs: Olen ruusun juuret
  • Olen vesipisara ruusun varrella
  • Olen mehiläinen lentämässä ruusuun
  • Jne

2. vaihe: kaikki liittyy edelliseen

Toinen vaihe poikkeaa ensimmäisestä vaiheesta siten, että seuraava kuvaan tullut ei liitykään ensimmäiseen vaan edelliseen asiaan, mikä kuvaan on tuotu.

Esimerkki 2. vaiheesta

  • Ensimmäinen improvisoija: Olen ala-aste
  • Toinen improvisoija: Olen historian luokka ala-asteella
  • Kolmas: Olen nuppineulataulu historianluokassa
  • Neljäs: Olen vanha valokuva Oriveden meijeristä nuppineulataululla
  • Olen kuvassa oleva työläisnainen meijerin edessä
  • Olen mekko työläisnaisen päällä
  • Jne