Uncategorized

Positiivisuushaaste on leikkimielinen kohtausharjoitus sekä lämmittelytekniikka.

Harjoituksen tausta

Improvisoijat saattavat usein ajautua konflikteihin jo kohtauksien aloituksissa. Vaikka konfliktit eivät ole kiellettyjä, on usein hedelmällistä aloittaa positiivisesti ja tuoda mahdollinen konflikti kohtaukseen vasta, kun hahmoihin ja maailmaan on ensin tutustuttu.

Positiivisuushaaste helppo ja hauska harjoite muistuttamaan improvisoijia tekemään myös positiivisia aloituksia ja kenties huomaamaan, jos ovat alitajuisesti ajautuneet tekemään enimmäkseen negatiivisia aloituksia.

Harjoitteen kuvaus

• Improvisoijat asettuvat kahteen vastakkaiseen riviin. Rivit nimetään A- ja B-riveiksi.
• Ensimmäinen pari rivien päästä aloittaa kohtauksen niin, että A-rivin improvisoija aloittaa millä tahansa tekemisellä/mimiikalla.
• B-rivin improvisoija liittyy kohtaukseen ja sanoo jonkin positiivisen repliikin, mikä myös määrittää maailmaa tai tilannetta.
• A-rivin improvisoija sanoo positiivisen repliikin.
• B-rivin improvisoija sanoo positiivisen repliikin.
• Näiden kolmen repliikin jälkeen kohtaus päättyy. Jos replikointi pysyi positiivisena läpi kohtauksen, huutaa ohjaaja ”Jes! Onnistuttiin!”.
• Onnistumisen jälkeen siirrytään riveissä seuraavaan pariin, jotka tekevät samalla rakenteella positiivisen kohtauksen.
• Jos jokin pari ei onnistu pitämään kohtaustaan positiivisena, huutaa ohjaaja ”Pieleen meni!” ja harjoitus alkaa uudestaan rivien ensimmäisistä improvisoijista.
• Tätä jatketaan niin kauan, kunnes kaikki parit ovat onnistuneet tekemään positiivisen kohtauksen.

Ison asian maalaus on ryhmäimprovisaatioharjoitus.

Ryhmäimprovisaatio tarkoittaa ryhmänä tehtävää improa, jossa toisia kuunnellen ja seuraten luodaan yhdessä jotain, mikä yleensä ei ole kohtaus.

Esimerkki tekniikasta

Improvisoijille annetaan ehdotukseksi jokin sopivan kokoinen objekti, joka voisi mahtua esiintymisalueelle. Esimerkiksi piano, pakettiauto, limsa-automaatti, hevonen jne.

Neljästä kuuteen tekijää on sopiva määrä tekniikkaan. Improvisoijat voivat aloittaa puolikaaresta. Yksi improvisoijista astuu objektin luokse, näyttää sunnilleen käsillään, missä ja minkä kokoinen objekti on ja sanoittaa sen. Esimerkiksi ”Me näemme Coca-cola-automaatin”. Vuorotellen vapaassa järjestyksessä improvisoijat kuvittavat ja sanoittavat objektia. Improvisoijat jäävät suunnilleen sille kohdalle, mihin ovat kuvittaneet jotain, kunnes seuraavalla kierroksella liikkuvat uuteen sijaintiin antamaan uutta kuvitusta.

Esimerkiksi

• Improvisoija astuu objektin luokse ja sanoo ”Coca-cola-automaatti on musta ja sitä on somistettu punaisilla juovilla”
• Seuraava improvisoija astuu objektin edustalle ja sanoo ”Automaatin etuosa on läpinäkyvää muovia”
• ”Automaatissa on riveittäin erilaisia Coca-cola-pulloja”
• ”Automaatin oikeassa reunassa on maksupääte, jossa on näppäimiä”
• ”Maksupäätteen yläpuolella on hinnasto valkoisessa tarrassa”
• ”Ylärivissä näkyy puolen litran perinteisiä Coca-cola-pulloja”
• ”Alemmassa rivissä on sokerittomia Coca-cola-pulloja”
• ”Keskirivissä näkyy jalkapallon MM-kisapulloja”
• ”Alimpaan riviin on jäänyt yksi jouluteemainen pullo”
• ”Kolikkolaarissa näkyy kahden euron kolikko”
• ”Automaatin kylkeen on teipattu paikallisen bändin keikkamainos”

Vinkki: Kuvailu kannattaa aina aloittaa ilmiselvistä normaaleista kuvailuista. Mielenkiintoisia ja erikoisempia yksityiskohtia syntyy helposti kuin itsestään harjoituksen loppuva kohti.

Tarpeettomat yksityiskohdat on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Harjoituksen tavoitteena on kokeilla rauhallista, maailmaa rakentavaa kohtausta, jossa kohtauksen hahmot tekevät vuorotellen huomioita ympäristöstään eli ts. löytävät tarpeettomia yksityiskohtia.

Tekniikan kuvaus

• Kahdelle improvisoijalle annetaan ehdotukseksi sopiva paikka ja tilanne, kuten esimerkiksi puistonpenkki.
• Improvisoijat aloittavat kohtauksen puistonpenkillä.
• Vuorotellen, improvisoijat löytävät ympäristöstään jotain tai tekevät huomion ympäristöstä, itsestä tai toisesta hahmosta.
• Mikään repliikeistä ei aloita keskustelua hahmojen välillä tai aiheuta käännettä kohtaukseen. Jokainen repliikki on vain huomio kohtauksen maailmasta.
• Esimerkki kohtauksesta/dialogista:
  • Hahmo 1: Löytää kolikon maasta – ”Kappas, kahden euron kolikko”.
  • Hahmo 2: ”Mun tarvii mennä huomenna ostamaan uudet farkut, nää on kulunut polvesta puhki”.
  • Hahmo 1: ”Aika hienot kukkaistutukset on kaupunki laittanut täksi kesäksi”.
  • Hahmo 2: ”Kylläpä kiipeää orava vauhdilla puuhun”.
  • Hahmo 1: ”Näköjään puistojooga on käynnissä taas tänään”.
  • Hahmo 2: ”Sulla on muuten parrassa sitä kastiketta”.
  • Hahmo 1: ”Upea toi vanha Taitoluistelija-kiviveistos”.
  • Hahmo 2: ”Jännästi tummia pilviä tuolla Ohrajärven päällä”.
• Jne.

Kohtausaloituksia: Tila haltuun on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus.

Harjoitteen kuvaus

• Kaksi improvisoijaa seisovat esiintymisalueen reunoilla.
• Kohtaukseen voidaan antaa ehdotukseksi esimerkiksi paikka.
• Kumpi vaan improvisoijista voi aloittaa astumalla kohtaukseen tekemään jotakin paikkaan sopivaa mimiikkaa, asentoa, olemista ja/tai hahmonpiirteitä.
• Toinen improvisoija voi tämän jälkeen liittyä kohtaukseen peilaamalla saman asian, mitä ensimmäinen hahmo tekee tai tekemällä jotain muuta mikä sopii samaan tilaan.
  • Esimerkiksi, jos ensimmäinen improvisoija aloittaa paistamalla nuotiolla makkaraa, voi toinen hahmo veistellä keppiä tai tutkia karttaa.
• Idea on, että nämä kohtaukset eivät koskaan ala repliikeillä, vaan improvisoijat voivat rauhassa löytää omalle hahmolle ja kohtaukselle energiaa ja tunnetta ennen mahdollisen dialogin alkamista.
• Kun kohtausta on kulunut puolisen minuuttia, voi kumpi tahansa improvisoijista aloittaa dialogin.

Katso myös Kohtausaloituksia sekä Kohtausaloituksia: Sokeat aloitukset -harjoitteet.

Kohtausaloituksia: Sokeat aloitukset on kohtaustyöskentelyyn liittyvä harjoitus sekä lämmittelytekniikka.

Harjoituksen voi tehdä pareittain, kaikkien tehdessä samaan aikaan tai yksi pari kerrallaan yleisön edessä. Ringissä tehtävässä Kohtausaloituksia-harjoituksessa inspiroituminen tapahtuu kohtauksen ulkopuolella. Tässä harjoituksessa inspiroituminen kohtauksen mahdollisesta sisällöstä tapahtuu kohtauksen sisällä.

Harjoitteen kuvaus

• Kaksi improvisoijaa aloittavat kohtauksen samanaikaisesti toisistaan välittämättä.
• Kohtauksille ei anneta ehdotusta. Idea on, että improvisoijat inspiroituvat kohtauksen sisältä.
• Improvisoijia ohjeistetaan tekemään fysikaalinen aloitus eli hyödyntämään mimiikkaa, asentoa, tunnetta ja/tai hahmonpiirteitä.
• Kun kohtausta on kulunut vähän aikaa, voivat improvisoijat katsoa, mitä toinen hahmo tekee.
• Rauhalliseen tahtiin kumpi tahansa improvisoijista voi sanoa ensirepliikin, joka sopii kyseiseen kohtaukseen.
• Ohjaaja päättää kohtauksen sopivaan kohtaan.

Ehdotusrinki on kohtaustyöskentelyyn ja mielikuvituksellisuuteen liittyvä harjoitus.

Harjoituksen 1. vaihe: Kerrotaan inspiraatiot

• Improvisoijat asettuvat rinkiin.
• Harjoituksen ohjaaja sanoo ehdotussanan.
  • Esimerkiksi rengas
• Improvisoijat alkavat luettelemaan ja kuvailemaan sanallisesti vapaassa järjestyksessä kohtausaloituksia, joita kyseisestä ehdotuksesta voitaisiin nähdä.
• Esimerkiksi:
  • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa matkailijat ovat vaihtamassa puhjennutta auton rengasta”
  • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku kelluu järvessä kelluntadonitsissa”
  • ”Sellainen kohtauksen aloitus, jossa joku on kosimassa toista henkilöä”
  • ”Sellainen kohtaus, jossa avaruusalus on tutkimusmatkalla Saturnuksen renkailla”
  • ”Sellainen kohtaus, jossa joku huomaa peilistä katsoessaan, että pään ympärille on ilmaantunut pyhimys-rengas”
  • Jne, jne.

Improvisoijia voidaan ohjeistaa sanomaan ensin kaikista ilmeisimmät ja normaaleimmat ideat, joita ehdotussanasta tulee mieleen.

Harjoituksen 2. vaihe: Kohtausaloitukset

• Kuten edellä, mutta sen sijaan, että ideat kohtausaloituksista kerrottaisiin sanallisesti, koitetaan ne tuoda esiin kohtausaloituksina.
• Ehdotussanan jälkeen kuka tahansa improvisoijista voi astua ringin keskelle ja aloittaa kohtauksen yrittäen samalla fysiikalla tai ensirepliikillä välittää muille tiedon siitä, mikä oma idea kohtaukseen oli.
• Kun kohtauksessa on nähty muutama repliikki ja vähän määrittelyjä, voi kuka tahansa ringistä varastaa vuoron ja astua keskelle aloittamaan uutta kohtausta samasta ehdotussanasta.
• Kun ehdotussanasta ei enää keksitä uusia tapoja aloittaa kohtauksia, otetaan uusi ehdotussana.

Lähdemateriaali-impro on yleisnimitys pitkän impron esiintymistekniikoille, joissa kohtauksien inspiraationa hyödynnetään lähdemateriaalia.

Tekniikan kuvaus

Lähdemateriaali-impron esiintymistekniikoissa kuullaan tai katsotaan jotakin materiaalia, minkä jälkeen improvisoijat tekevät yhden kohtauksen tai sarjan kohtauksia lähdemateriaalista inspiroituneena. Tämän jälkeen koetaan lisää lähdemateriaalia, josta nähdään taas lisää kohtauksia jne.

Esimerkkejä lähdemateriaalista, joita voidaan käyttää inspiraationa

• Yksittäisen henkilön kertomia tosimuistoja ja tarinoita. Tämän tekniikan nimi on Armando.
• Improryhmän keskustelua aiheesta, johon on saatu ehdotus yleisöltä. Tämän tekniikan nimi on Olohuone.
• Yleisön kuulumisia.
• Tarinoita päivänsankarilta tai päivänsankarista tämän juhlissa.
• Otsikoita sanomalehdistä.
• Lainauksia kirjoista.
• Tekstiviestejä.
• Somepäivityksiä.
• Laulujen sanoituksia.
• Ym, ym.

Kolmen kohdan kohtaukset on tarinan rakenteeseen liittyvä kohtausharjoitus, jota voi soveltaa myös pitkän impron esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

Kolmen kohdan kohtauksien tarkoitus harjoituksena on opettaa tarinan rakenteen hyödyntämistä improvisaatiossa. Improvisoijat tekevät pareittain yleisön edessä kolme kohtausta. Siten, että kaikki parit tekevät vuorotellen ensimmäiset kohtaukset, sitten toiset ja lopuksi kolmannet kohtaukset.

Tarinan kaava jota kolmessa kohtauksessa hyödynnetään on: Alku, keskikohta, loppu. Ehkä hieman kuvaavammin sanottuna: Maailman ja hahmojen esittely, muutos maailmaan ja uusi maailma. Balanssi –> Balanssi muuttuu –> Uusi balanssi.

Ensimmäisille kohtaukselle voidaan antaa ehdotukseksi paikka. Ohjeena on yleensä, että kohtauksen hahmot tuntevat toisensa. Kohtauksessa nähdään määrittelyitä ja hahmojen elämää, ilman isoja käänteitä tai muutoksia.

Toisessa kohtauksessa nähdään jokin uutinen tai käänne, joka vaikuttaa hahmoihin tai mielellään hahmojen väliseen suhteeseen.

Kolmannessa kohtauksessa nähdään hahmojen elämää (ja heidän välistä suhdetta) käänteen tapahtumisen jälkeen.

Kohtauksien väleillä voi olla päivien tai jopa vuosien mittaisia aikahyppyjä, mutta toisaalta ne voivat kaikki sijoittua saman päivän sisällekin.

Elokuvakohtaukset on musiikkia hyödyntävä kohtausharjoite, joka soveltuu myös pitkän improvisaation esiintymistekniikaksi.

Tekniikan kuvaus

• Improvisoijat ottavat parit. Kaikki parit voivat tehdä tekniikkaa samaan aikaan tai sitä voi tehdä yksi pari kerrallaan yleisön edessä.
• Ohjaaja laittaa musiikkikappaleen soimaan.
• Musiikin inspiroimana, yksi improvisoijista aloittaa kohtauksen fyysisellä ilmaisulla: mimiikalla, olemisella, tunteella ja/tai hahmonpiirteillä.
• Toinen improvisoija liittyy kohtaukseen peilaamalla aloittajan fysiikan tai tekemällä komplementtifysiikkaa, joka sopii samaan tilaan aloittajan kanssa. Esimerkiksi, jos aloittaja pesee miimisesti hampaitaan kohtauksessa voi toinen improvisoija liittyä tilaan ja kammata hiuksiaan.
• Hetken kuluttua ohjaaja hiljentää musiikin pois kuuluvista ja näyttelijät aloittavat dialogin.
• Kun kohtaus on kestänyt sopivan aikaa, nostaa ohjaaja musiikin takaisin ylös ja dialogi päättyy.
• Kohtaus jatkuu vielä hetken ilman dialogia musiikin kanssa.

Askelsana-assosiaatio on lämmittelytekniikkana käytettävä improvisaatioharjoitus.

1. vaihe: Assosiaatio etuaskeleella

• Improvisoijat asettuvat rinkiin.
• Improvisoijat alkavat askeltamaan samaan tahtiin samalla jalalla askel eteen, askel taakse, askel eteen, askel taakse jne.
• Jokin improvisoijista voi aloittaa sana-assosiaation sanomalla jonkun sanan samalla, kun hän astuu eteen.
• Ringissä seuraava improvisoija sanoo seuraavalla etuaskeleella sanan joka edellisestä sanasta tulee mieleen jne.

2. vaihe: Assosiaatio sekä etu- että taka-askeleilla

• Jokin improvisoijista aloittaa sana-assosiaation sanomalla erilliset, toisiinsa liittymättömät sanat sekä etu- että taka-askeleella.
  • Esim: ”Koira, kesä”.
• Seuraava improvisoija assosioi etuaskeleella koira-sanaan ja taka-askeleella kesä-sanaan.
  • Esim: ”Koppi, jäätelö”.