6 tapaa löytää suunta improkohtaukselle
- Lauri Salmi
- 11. joulukuuta 2021
Olemme kaikki olleet siellä – improkohtauksessa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Kylmä hiki lähestyy selkäpiitä, kun kohtausta tuntuu kuluneen jo neljä minuuttia eikä mitään ole tapahtunut. (Oikeasti kohtausta on todennäköisesti tosin kulunut vain 40 sekuntia.)
Otetaan esimerkki. Olemme jumissa kohtauksessa, jossa työkaverit Maija ja Seppo ovat syömässä lounasruokala Luonnon antimissa. Ahvenlounas on todettu hyväksi ja ulos on määritetty ”aika hyvä kevätsää”. Mutta mitä nyt pitäisi tehdä? Pitkästyvätkö katsojat? Miksi jotkut kohtaukset toimivat, mutta tämä ei vaan lähde!?
Hätä ei ole tämän näköinen. Todellisuudessa esimerkin kohtaus etenee loistavasti. Olemme tehneet rauhallisen kohtausaloituksen, jossa improvisoijat ovat löytäneet hahmonsa ja tiedämme myös, missä olemme ja miksi.
Improvisoituihin kohtauksiin, ja tarinoihin yleensä, voi ajatella yksinkertaisen, mutta erittäin tehokkaan tarinan kaavan:
1) Maailman esittely
2) Muutos maailmaan
3) Uusi maailma
Esimerkin kohtauksessa olemme onnistuneet mainiosti näyttämään tarinan kaavan ensimmäistä, status quo -vaihetta, jossa tarina on tasapainossaan ja maailmaa sekä hahmoja on esitelty katsojille.
Seuraavassa on kuusi konkreettista vinkkiä ja tekniikkaa, joiden avulla niin esimerkin kohtaukseen kuin mihin tahansa muuhunkin improkohtaukseen voi löytää suuntaa, käänteitä ja yleisön mielikuvitukseen vetoavaa sisältöä.
1. MITÄ ERIKOISTA TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ ON?
Tehokas työkalu improvisoijan työkalupakissa on esittää kysymys: Mitä erikoista tässä päivässä on? Maija ja Seppo käyvät yhdessä lounaalla lähes joka päivä, mutta me näemme kohtauksen juuri tämän päivän lounasreissusta. Sen siis voi ajatella tarkoittavan, että juuri tässä päivässä ja tässä lounasreissussa on jotain erikoista!
Kenties tämä on se päivä, kun Seppo vihdoin uskaltaa paljastaa rakastuneensa Maijaan. Tai ehkä Maija kertoo saaneensa töissä ylennyksen, jota Seppo on jo pitkään toivonut itselleen.
Kuka tietää, ehkä ruokala ryöstetään, kun Seppo ja Maija ovat lounastamassa tai pääministeri istahtaa syömään viereiseen pöytään!
2. Kohtauksen fokus hahmojen väliseen suhteeseen
Usein hyvät kohtaukset kertovat hahmoista ja vielä paremmat kohtaukset kertovat hahmojen välisestä suhteesta. Improvisaatioteatterin pioneerin Keith Johnstonen yksinkertainen ohje kohtaustyöskentelyyn on: luo suhde ja muuta sitä.
Jos näemme kohtauksen, jossa isä ja tytär korjaavat pihalla vanhaa autoa, kertooko kohtaus autoista? Tuskin. Jos näemme kohtauksen, jossa kaksi matkaajaa kulkevat poispäin maapallosta vauhtia kiihdyttävässä avaruusaluksessa, kertooko kohtaus avaruudesta? Tuskin. Se todennäköisesti kertoo hahmoista avaruusaluksessa.
Treffeille pyyntö on hyvä esimerkki kohtauksen viemisestä hahmojen väliseen suhteeseen. Vastaa Maija sitten suopeasti tai kieltäväsi Sepon yllättävään tunnepaljastukseen, on kohtaus todennäköisesti mielenkiintoinen.
Käänteen ei välttämättä tarvitse olla näinkään dramaattinen. Kenties Seppo on ryhtynyt vegaaniksi ja kertoo Maijalle aikovansa jatkossa syödä eväitä töissä. Pienelläkin uutisella voi olla merkittävä vaikutus hahmoihin ja hahmojen väliseen suhteeseen.
3. Reagointi tarjoukseen - Tehkää asioista tärkeitä
Kohtauksessa kaikki on (tai ainakin voi olla) merkityksellistä! Elokuvissa tai tv-sarjoissa ei ole ylimääräisiä repliikkejä, reaktioita tai tapahtumia, kaikella on tarkoitus.
Kärjistetysti improvisaationäyttelijän voi ajatella olevan kohtauksissa paranoidinen ja tarttuvan jokaiseen pieneenkin aistimaansa asiaan. Miksei Seppo ole juuri koskenutkaan ruokaansa tänään? Hän on varmasti hermostunut, kun ei syö! Hetkinen, onko ruoka myrkytettyä? Seppo haluaa saman ylennyksen, jota minäkin tavoittelen. Ei kai Seppo sentään myrkyttäisi minua!?
Tai sitten hieman rauhallisempi esimerkki. Jos Maija kysyy ”Otettaisiinko tänään jälkiruokaa”, voi siitäkin tehdä merkityksellistä. Ehkä Seppo on ollut kolme kuukautta syömättä herkkuja, mutta ei kehtaa paljastaa tätä Maijalle. Tai, jos Seppo kehuu luumusalaattia, voi siihenkin tarttua tarjouksena, ehkä Maija ei tiennyt salaatin ainesosista ja on hyvin allerginen luumulle!
Jos Maijan katse on toisessa pöydässä, voi Seppo kysyä, tunteeko Maija tuon naisen. Totta kai tuntee!
4. Panoksien korotus
Panoksien korotus on tekniikka, jota tykkään tehdä itse usein ja joskus liikaakin. Sori improkaverit! Panoksien korotus on yleensä helpoin suorittaa sivulinjoilla seisovan, kohtauksen ulkopuolisen improvisoijan toimesta.
Esimerkiksi jos Seppo on myöntynyt ottamaan jälkiruokakakkua hieman vastentahtoisen oloisesti, voisi sivulla seisova improvisoija tehdä nopean leikkauksen takaumakohtaukseen Anonyymit herkkuaddiktit -ryhmän kokoontumiseen. Kokouksessa Sepon päättäväisyyttä kehutaan. Onhan tälle tulossa keskiviikkona täyteen täydet puoli vuotta herkkulakossa!
Jos panoksia halutaan edelleen korottaa, voi joku muu improvisoija soittaa sivulinjoilta Sepon kännykkään tämän työterveyslääkärinä ja kertoa, että Sepon verensokeri on viimein laskenut viitearvoihin. Kaikki on hyvin, kunhan Seppo ei vaan syö mitään makeaa.
Panoksien korotus on hedelmällistä, jos kohtaukseen halutaan tuoda koomista ulottuvuutta tai kohtauksen improvisoijat ovat saamassa kiinni tarjouksesta, mutta on vielä epäselvää, miksi asia on hahmoille tärkeä tai merkityksellinen.
5. Käänne ulkoa
Kohtauksen ulkopuolisten improvisoijien toimesta kohtaukseen voidaan tuoda käänne ainakin kahdella tavalla.
Ensimmäisessä tavassa kohtauksen improvisoijat ovat esittäneet tarjouksen, mutta sen toteuttamiseen vaaditaan muiden hahmojen sisääntuloa.
Esimerkiksi Maija ja Seppo saattavat pahkesua viereisen pöydän nuorison metelöintiä ja Seppo toteaa, että ei kyllä itse haluaisi lapsia. Tällöin sivulinjoilla oleva improvisoija voisi tarttua tarjoukseen ja tulla myöhemmin kohtaukseen sisään isäänsä Seppoa etsivänä lapsena, jonka olemassa olosta Seppo ei tiennyt.
Toinen tapa luoda käänne ulkoa on yksinkertaisesti tehdä kohtauksen improvisoijille tarjouksia. Esimerkiksi tarjoilija voisi tuoda ruokailijoille Ässä-arvat Luonnon antimien 20-vuotisjuhlapäivän kunniaksi. Päävoitto on miljoona euroa! Tällöin kohtauksen improvisoijat voivat itse päättää, mitä tällä tarjouksella tekevät.
6. FOKUSKIERROS
Fokuskierros tarjoaa väljät raamit ja suunnan rauhalliselle kohtauksen etenemiselle. Fokus lähtee aluksi poispäin hahmoista, mutta palaa lopulta kierroksen jälkeen takaisin hahmoihin ja hahmojen väliseen suhteeseen.
ESIMERKKI FOKUSKIERROKSESTA
Fokus tekemisessä: Maija ja Seppo juttelevat siitä, kuinka maukkaasti puolukkasurvos sopii ahvenen kanssa yhteen tämän päivän lounaassa.
Fokus ulkoisessa asiassa ja ei-määrittävässä puheessa: Maija ja Seppo puhuvat kalaruoista ja vertailevat toriruokailukokemuksia.
Fokus menneisyydessä: Seppo kertoo, että kävi lapsena usein kalassa edesmenneen isänsä kanssa.
Fokus hahmoissa: Maija kertoo, että hänen sukunsa mökillä on kuulemma hyvät kalavedet, mutta hän ei ole itse koskaan kalastanut.
Fokus hahmojen välisessä suhteessa: Maija kutsuu Sepon mökillensä mukaan kesälomaksi ja he päättävät yhdessä perehtyä kalastukseen.
***
Fokuskierroksen vahvuus on siinä, että improvisoijilla ei ole kohtauksen alussa lainkaan kiirettä löytää juonta tai hauskoja käänteitä kohtaukseen. Hahmoille tärkeät asiat löytyvät usein fokuksen kierrättämisen aikana. Kun tiedämme, mitä hahmot haluavat tai mikä on heille tärkeää, on helppo myös luoda tarinaan potentiaalisia käänteitä.
Lopuksi
Tässä olivat kuusi kohtaustyöskentelyn vinkkiä, jotka hyödyntävät ihmisten luontaista vetoa tarinallisuuteen. Maailman ja hahmojen esittelyn jälkeen löydämme muutoksen maailmaan ja menemme kohti uutta maailmaa, jossa näemme, miten käänne on lopulta vaikuttanut tarinan hahmoihin.
Toki myös improkohtauksista, joissa ei hyödynnetä lainkaan tarinallista rakennetta, voi tulla maagisen viihdyttäviä. Jätetään tällaisten kohtausrakenteiden tutkiminen kuitenkin aiheeksi tuleviin artikkeleihin!
Parhaiten pysyt ajan tasalla uudesta sisällöstä, tulevista artikkeleista sekä videoista seuraamalla ImproAapista Facebookissa.
