10 vinkkiä esiintyville improryhmille
- Lauri Salmi
- 3. lokakuuta 2020
Improa voi harrastaa pitkäänkin esiintymättä tai edes haluamatta esiintyä. Osaa harrastajista alkaa kuitenkin houkuttaa ajatus esiintymisestä pienien ja kenties isompienkin yleisöjen edessä muutaman vuoden harrastamisen jälkeen.
Tunne lavalla, taputukset, palaute katsojilta sekä sähköinen, ekstaattinen tunnelma oman improryhmän kanssa onnistuneen esityksen jälkeen luovat ainutlaatuisia kokemuksia ja muistoja.
Kun suunnittelin tätä artikkelia, ajattelin kirjoittaa kymmenen vinkkiä itse ja kysyä bonukseksi muutaman vinkin artikkeliin tuntemiltani impro-ohjaajilta.
Kun sain kysyttyä ensimmäiset vinkit, huomasin nopeasti, kuinka erilaisia ja mainioita näkemyksiä kokeneilla improvisoijilla ja opettajilla oli antaa. Päätin, että lisään itse artikkeliin vain yhden vinkin ja kerään loput neuvot improaktiiveilta ympäri Suomea.
Mielestäni ehkä hienointa näissä vinkeissä on, että jokaisesta niistä myös välittyy vinkkien antajien tapa tehdä improa ja esiintyä. Olkaa hyvä, kymmenen vinkkiä esiintyville improryhmille.
1 // Elina Stirkkinen
Luokaa ryhmän sisälle luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiri
Stella Polariksen jäsen, vuorovaikutuskouluttaja ja ammattinäyttelijä Elina Stirkkinen painottaa improryhmän sisäisen luottamuksen ja kommunikaation tärkeyttä.
Pitäkää huolta improryhmän keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Vain turvassa oleva improvisoija kuulee, vaikuttuu, hyväksyy ja jatkaa annettuja tarjouksia. Keskustelkaa ryhmässä, millainen toiminta, ilmaisu ja käytös luo tätä turvallisuuden tunnetta kaikille. Arvostakaa toisianne ja hyväksykää toisenne juuri sellaisina kuin olette.
2 // Harri Kailanto
Improvisoikaa rohkeasti ja vaaroja kaihtamatta
Tampereen improvisaatioteatteri Snorkkelin pitkäaikainen jäsen, Harri Kailanto opastaa rohkeaan, hyväksyvään ja dynaamiseen improvisoimiseen.
Mielestäni yksi tärkeimpiä puolia improvisaation esittämisessä on rohkeus tehdä täysillä ja luottaa siihen omaan juttuun. Kaikki mokaavat joskus ja kaikki jutut eivät ole täydellisiä, mutta on paljon kiinnostavampaa katsoa sitä, kun joku ajaa täysillä seinään kuin sitä, että joku tekee supervarovasti tai jättää tekemättä, ettei vain tekisi vahingossa huonoa.
Eli, että tekee mieluummin pienellä riskillä ja pitää kiinni kohtauksessa tai tarinassa tehdyistä valinnoista, vaikka ne tuntuisivat siinä hetkessä itsestäkin oudoilta. Kyllä ne tarinat selittävät itse itsensä myöhemmin, kun uskaltaa vain painaa eteenpäin.
3 // Kaisa Kokko-Palmer
Vaalikaa ryhmän sisäistä kommunikaatiota
Kun kysyin Impro Helsingin perustaja Kaisa Kokko-Palmerilta yhtä vinkkiä tätä artikkelia varten, hän antoi viisi ja sanoi, että voin valita niistä sopivimman. Vastasin, että valitsisin mielellään ne kaikki! Joten tässä ne ovat.
Neljä Kaisan viidestä vinkistä esiintyville improryhmille liittyy ryhmän sisäisen kanssakäymisen ja keskustelun tärkeyteen:
1) Viettäkää aikaa yhdessä ja tutustukaa toisiinne treenien ja esitysten ulkopuolella. Tämä näkyy positiivisesti lavalla!
2) Keskustelkaa tavoitteistanne esitysten suhteen. Miksi esiinnytte? Kun tämä on selvillä, esitysten taso paranee huomattavasti.
3) Jakakaa toistenne kanssa se, mistä sytytte lavalla!
4) Kertokaa toisillenne usein, kuinka paljon arvostatte yhdessä esiintymistä!
4 // Kaisa Kokko-Palmer
Jos mahdollista, hankkikaa ryhmän ulkopuolista ohjaus- ja valmennusapua
Kaisan viides vinkki liittyy ulkopuolisten ohjaajien hyödyntämiseen.
Ulkopuolinen silmä tekee todella hyvää esiintyvän improryhmän kasvulle ja kehitykselle. Ryhmät voivat treenata keskenään, mutta todelliseen kasvuun kaivataan myös ohjaajaa. Myös palautteen antaminen ryhmän ulkopuolelta johtaa parempaan lopputulokseen ja auttaa ryhmän jäseniä kehittymään sekä yksilöinä että erityisesti ryhmässä.
Näiden syiden takia kannattaa ehdottomasti tuoda ulkopuolisia asiantuntijoita avuksi silloin tällöin. Vielä parempi on, jos ohjaaja voi valmentaa ryhmää useamman kerran putkeen, minkä jälkeen hankitaan toinen ohjaaja jne. Näin saadaan enemmän perspektiivejä sekä hyödynnetään eri asiantuntijoita tavoitteista riippuen.
5 // Trent Pancy
Huomioikaa esitystä ympäröivät elementit
YesFinlandin sekä Finland Internatioal Improv Festivalin perustaja Trent Pancy muistuttaa, että katsojien kokemus esityksestä alkaa jo ennen kuin katsojat ovat istuutuneet tuoleilleen.
Improvisoijan ei kannata suhtautua itseensä vakavasti, mutta on hyödyksi ottaa improvisointi sekä esityksiin valmistautuminen ja niiden harjoittelu vakavasti. Esiintymisissä on hyvä ottaa huomioon, että esitysillat pitävät sisällään paljon muutakin, kuin itse improvisointivaiheen.
Katsojien kokemus esityksestä alkaa lipun ostosta, juomien ja syötävien hakemisesta, oman katsomopaikan löytämisestä ja tunnelmasta, joka esiintymispaikassa on. Usein, ja varsinkin pääsymaksullisissa esityksissä, pitää valmistautumisessa keskittyä muuhunkin kuin itse esiintymisformaattiin. Pitää ajatella sitä, millaista iltaa katsojille on luomassa.
Esitysformaatin lisäksi kannattaa harjoittelussa ottaa huomioon alku- ja loppujuonnot, ehdotusten kysymyset, tekniikan käyttö (valot, ääni, ym.), mahdolliset yleisön lämmittelyt sekä lavalle tulot ja sieltä poistumiset.
Esiintymispaikan valmistelussa kannattaa mm. miettiä, onko tarjoiluja, onko rekvisiitta tarpeen lavalla tai katsomoalueella, miten katsomo järjestellään, millainen valaistus on ja käytetäänkö musiikkia ennen esitystä ja sen jälkeen.
6 // Reeta Annala
Huomioikaa impron rajoitteet
Nykyisin Helsingissä improa opettava ja Improvokaatiossa improvisoiva Reeta Annala painottaa, että esityksistä tulisi jäädä hyvä mieli sekä improvisoijille että katsojille.
Sopiiko impro kaikkialle? Ei välttämättä. Jotta improajat ja katsojat saisivat parhaan mahdollisen kokemuksen, on hyvä tiedostaa impron rajoitteet. Rajoitteiden takia keikat voivat olla mahdollisuuksien ohella myös uhka ryhmän ja yksilöiden improitsetunnolle. Hyvät keikat tukevat itsetuntoa ja poikivat lisäesiintymismahdollisuuksia.
Hyvän esityksen mahdollistaa tila, jossa yleisö näkee ja kuulee kaiken. Liian känninen yleisö hauskuuttaa itse itseään eikä keskity esitykseen. Taustamelu on turn off sekä esiintyjille että katsojille. Impro on hetken laji, ja jotta yleisön saa vieteltyä hetkeen mukaan, on olosuhteiden oltava hyvät. Jos esiintyjä joutuu kiinnittämään jatkuvasti huomiotaan olosuhteisiin, kärsii improvisointi väistämättä.
Tilauskeikoissa tulee yleensä eniten yllätyksiä vastaan. Tilaajilta kannattaakin kysyä valmiiksi, kuinka paljon katsojia on paikalla, milloin alkoholitarjoilu alkaa, minkälainen esiintymistila on ja tuleeko esitys yllätyksenä yleisölle. Riippuen tilasta ja äänenkäytöstä lähemmäs sadan hengen yleisö saattaa jo vaatia äänentoiston käyttöä. Ulkotilat ja messutapahtumat ovat usein kaikista vaativimpia.
30 – 40 minuuttia on yleensä sopiva aika, jonka katsojat pystyvät ja haluavat nauttia esityksistä esimerkiksi pikkujouluissa. 10 minuutin improhetket voivat usein mennä katsojilta yli hilseen. Myös jos esitys tulee yllätyksenä, se saattaa jättää yleisölle oudot fiilikset. Seisomapaikat harvoin toimivat, samoin hankalaa on, jos katsojat istuvat selin kohti esitystä.
Rauhalliset teatterit ja baaritilat, joihin yleisö on varta vasten tullut katsomaan improa, ovat yleensä parhaita paikkoja improlle ja niistä kannattaa aloittaa. Toki niissäkin voi kohdata aiemmin mainittuja haasteita…
Ajoittain improajana päätyy taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, mutta silloin on hyvä ryhmänä tiedostaa, että tällä kertaa näin. Joskus huonon keikan jälkeen saattaa jäädä soimaamaan itseään, mutta parempi on syyttää tuulimyllyjä ja kiertää ne jatkossa kauempaa.
7 // Senja Meriläinen
Luokaa kontakti yleisöön
Katuteatterin pariin siirtynyt, kanadalaisessa Les Dudes- sirkusryhmässä työskentelevä, entinen pitkän linjan improvisoija ja impro-opettaja Senja Meriläinen ohjaa improvisoijia luomaan kontaktin yleisöön.
Improvisointi, ja varsinkin esiintyminen, voi olla jännittävää ja joskus jopa pelottavaakin. Suurin syy negatiiviseen jännitykseen on usein pelko epäonnistumisesta ja sitä seuraavista yleisön mielipiteistä ja arvostelusta.
Hyvä keino vähentää esiintymisen aikaista jännitystä ja pelkoa on luoda kontakti yleisöön. Jos katsojat tuntevat itsensä osalliseksi tapahtumaan, he eivät arvostele esitystä sen ulkopuolelta. Parhaimmillaan päästään tunnelmaan, jossa esitys on yhteinen pyrkimys yleisön kanssa. Jos onnistutaan, onnistutaan yhdessä, jos epäonnistutaan, epäonnistutaan yhdessä.
Improryhmä voi esityksen ensivaiheilta alkaen ajatella luovansa sopimuksen yleisön kanssa siitä, että me teeskennellään tässä teidän edessä, että me ollaan monessa muussa paikassa kuin missä me oikeasti ollaan, ja ollaan muuta kuin me oikeasti ollaan – ja te uskotte siihen meidän kanssa, ja siitä seuraa että se luotu maailma on meille kaikille yhteinen. Siitä eteenpäin tätä sopimusta voidaan laajentaa tarpeen mukaan riippuen päivästä, yleisöstä ja esityksestä.
Käytännössä kontaktia voi luoda katsojiin usealla eri tavalla. Kokemuksen kautta improvisoijat ja ryhmät löytävät itselleen luontevia keinoja. Tärkeintä on hyväksyä yleisön läsnäolo. Esittelyt esityksen alussa ja ehdotusten kysymiset ovat luontevia tilanteita kontaktin luomiseen. Yleisöä kannattaa uskaltaa myös katsoa. Esityksen aikana tila, tapahtumat ja yleisön sekä esiintyjien reaktiot luovat yhteistä vuorovaikutusta.
Improesityksissä neljättä seinää ei kannata useinkaan pystyttää. Parempi on olla aidosti läsnä, ei pelkästään improryhmän, vaan myös yleisön kanssa.
8 // Jukka Hämäläinen
Rauhallisuus lavalla
Jyväskylässä Mielettömän sitruunan riveissä improvisoiva Jukka Hämäläinen rohkaisee rauhallisuuteen lavalla ja kohtaustyöskentelyssä.
Rauhallisuus lavalla erottaa ammattimaiset improvisoijat harrastajista. Harrastajat pyrkivät usein olemaan mahdollisimman nopeita kaikessa reagoinnissaan. Yleensä tämä tulee joko kuvitelmasta, että yleisö kyllästyy helposti tai vaihtoehtoisesti siitä pelosta, että kanssaimprovisoijat luulevat parinsa menneen lukkoon, mikäli tämä ei anna millisekuntivastinetta. Kokeneemmat kuitenkin tietävät, että rauhallisuus jättää yleisölle tilaa hengittää, antaa esiintyjille enemmän tilaa ajatella, helpottaa muita havainnoimaan sinua – ja mikä tärkeintä, vapauttaa improvisoijan itsensä kuuntelemaan kanssaimprovisoijaansa.
Totuus on, että yleisöä on äärimmäisen vaikea saada kyllästymään. Lisäksi alustan luominen käy helpommin hitaalla lähdöllä ja moottoria on mahdollista revitellä kohtauksen edetessä enemmän. Parhaassa tapauksessa rauhallisuus ajaa kohtauksia yksinkertaisiin tarjouksiin, jotka tutkitaan syvällisesti sen sijaan, että lavaa likaisivat nopean kohtauksen kymmenet tarjoukset, joita ryhmä heittää toisilleen toivoen jonkin tarttuvan.
Rauhallisen improvisaation vaikeus on se, että sitä on vaikea tehdä puhtaasti omalla päätöksellään. Se vaatii luottamusta sekä yleisöön että kanssaimprovisoijiin. Mikäli muut improvisoijat eivät ole samalla sivulla, he saattavat tietämättään jyrätä tyystin improvisoijan, joka pyrkii rauhoittamaan kohtauksia. Sovi siis ryhmäsi kanssa, että pyritte tekemään kohtauksia puolet hitaammin kuin normaalisti. Tämä koskee niin objektityötä, verbaalista ilmaisua kuin yleistä reagoimista. Käyttäkää vahvaa katsekontaktia apunanne. Harjoittelu yleisön edessä on erityisen tärkeää, koska yleisön edessä kokemus ajasta on täysin erilainen kuin ryhmän kesken: lavalla sekunneista tulee minuutteja ja minuuteista tunteja. Mentaalinen asennoituminen on erityisen tärkeää juuri yleisön edessä.
Ja kun kerran saat ryhmän tekemään rauhallisen kohtauksen, seuraavan kerran kokeile tehdä kohtaus puolet edellisestä hitaammin. Ehkä olet ensimmäinen ihminen maailmassa, joka saa yleisön kyllästymään.
9 // Lauri Salmi
Tutustukaa esiintymisalueeseen
Kuten aiemmissa vinkeissä on mainittu, esiintymistilanteesta kannattaa tehdä mahdollisimman luonteva ja sujuva sekä yleisölle että esiintyjille.
Huolellinen tutustuminen esiintymisalueen ominaisuuksiin ja rajoitteisiin ennen esitystä tekee esiintymisestä helpompaa improvisoijille ja todennäköisesti myös parantaa esityksen laatua katsojien silmissä.
Näyttelijöiden ja kohtauksien asemoinnista kannattaa huomioida, miten lava on valaistu. Missä improvisointi voi lavalla tapahtua, jotta improvisoijat ovat vielä valoissa. Samalla lavaan tutustuessa kannattaa sopia, missä ovat esiintymisalueen sivut, joissa improvisoijat seisovat, kun he eivät ole kohtauksissa.
Kannattaa myös tsekata, kuinka alas lavalla voi mennä siten, että tulee vielä nähdyksi yleisöön. Näkyykö improvisointi eturiviä taaemmas, jos improvisoijat istuvat tuoleilla tai makaavat maassa.
Riittävä äänenkäyttö on erittäin tärkeää improesityksissä. Ennen esitystä tulee arvioida ja kokeilla, kuinka voimakkaalla äänellä näyttelijöiden tulee puhua, jotta heidän äänensä kantaa hyvin taaimmaisillekin yleisöriveille. Voi ajatella, että pelkkä äänen kuuluvuus ei välttämättä riitä; äänen olisi myös hyvä täyttää koko tila.
Esiintymisalueen turvallisuuteen liittyy mm. se, voiko lavalta pudota, onko lavalla askelmia, reunuksia tai johtoja, joihin voi kompastua ja ovatko mahdolliset rekvisiitat ehjiä. Näiden lisäksi kannattaa tsekata, onko lavalla esityksen mahdollisesti vaatima tarpeisto, esimerkiksi tuolit tai haluavatko näyttelijät viedä vesipulloja lavalle ennen esitystä. Etukäteen voi myös tsekata, mistä näyttelijät tulevat lavalle ja mistä poistuvat.
10 // Markus Kaustell
Esiintyvä improryhmä on esityksensä käsikirjoittaja, esiintyjä ja ohjaaja - ja tuottaja!
Turku Impro Festivalin tuotantopäällikkö sekä Vaikutusverstaan perustaja Markus Kaustell opastaa luomaan jotain erityistä – ja markkinoimaan sitä.
Improvisoitu esitys voi olla mitä vain, mutta sen on tärkeää olla jotakin! Improa voi tuottaa aivan minkä tahansa esityksen tavoin, vaikka sisältö luotaisiinkin hetkessä. Kun yleisöä voi odottaa teoriassa mikä vain, on hyvä ohjailla yleisön odotuksia ja nostattaa vesi kielelle kertomalla esityksen tunnelmasta ennen sen syntymistä. Onkin hyvä pohtia, minkälaisen tunteen haluatte esityksellänne herättää tai jättää yleisölle.
Kuvat, tekstit ja videot ovat parhaita työkalujanne yleisön kiinnostuksen herättämiseen. Kaikkea materiaalia on hyvä tarkastella esimerkiksi seuraavista näkökulmista: Käsitteleekö esityksenne jotakin tiettyä teemaa? Onko sillä joku selkeä genre tai miljöö? Onko tyylinne jotenkin erityinen (muu kuin naurettava tai yllätyksellinen)? Onko esityksen lähtötilanne jotenkin erityinen (“kaiken luominen tyhjästä” ei ole yksinään improesitykselle kovin erityistä)? Onko esityksenne inspiroitunut jostakin tyylistä tai aikakaudesta?
Kirjailkaa äskeisen pohjalta markkinointiteksti noudattamaan tyylilajianne. Hankkikaa valokuvaaja ottamaan 1 – 5 laadukasta tyylinne mukaista promokuvaa. Kuvatkaa tyylille uskollinen promovideo. Ja kappas – esitys näyttää yhtä hyvältä ennen näytöstä kuin sen aikanakin!
Lopuksi
Siinä ne olivat, kymmenen vinkkiä esiintyville improryhmille. Suuret kiitokset kaikille artikkelin tekoon osallistuneille!
Jatkossa syvennymme ImproAapisessa entisestään impron eri osa-alueisiin ja teemoihin niin artikkeleiden kuin myös videoidenkin (Uuu – videoita!) avulla.
Helpoiten pysyt ajan tasalla uudesta sisällöstä seuraamalla ImproAapista Facebookissa.
